5.3.2011

Hei maailma, täällä Elina :)

Tämä viikko kului kyllä erikoisen nopeasti. Maanantaina tosiaan tehtiin matka Warwickiin, joka on noin puolen tunnin junamatkan päässä Birminghamista. Aamulla juoksin koululle tulostamaan liput linnaan ja ohjekirjaset, jotka olin väsännyt. Miesvahvistukseksi saatiin ranskalaispoika Flavien, joka ei aina näyttänyt nauttivan reissusta seitsemän tytön kanssa :D

Juna-asemalla kyselin kaikilta, että onhan teillä opiskelijakortit mukana ja tajusin vasta junassa jättäneeni omani kämpille toisen takin taskuun, kun olin aamulla sitä tarvinut! (koululle pääsee vain omalla opiskelijakortilla, joka leimataan aina portilla). Ärsytti aivan suunnattomasti, mutta toivoin, että puhumalla pääsen linnaan opiskelija-alennuksella.

Ensin suuntasimme kaupungille, sillä hankkimani alennusliput olivat voimassa vasta kahdesta eteenpäin. Piipahdimme turistitoimistossa, ihastelimme paikallista pyhän Marian kirkkoa ja ulkopuolelta muita paikkoja (Warwickshire Museumja Lord Leycester Hospital), jotka olivat maanantaisin suljettuna. Ilma oli brittiläisittäin ripakan tuulinen ja kostea, joten piipahdimme välillä kahville lämmittelemään ja juomaan vaahtokarkkikermavaahtokaakaota.

Pääkohteenamme oli siis Warwick Castle, keskiaikainen linna Warwickshiren ytimessä http://warwick-castle.com/ Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä muutama.

Saavuimme linnaan intopinkeinä kuin edessämme kirmaavat esikoululaiset, jotka olivat päässeet tutkailemaan linnan antimia. Aluksi tuntui, että oli paljon nähtävää eikä muutama tunti, jota oli enää junan lähtöön tulisi riittämään. Pääsimme kuitenkin suoraan jonottamatta linnaan hieman ennen lippujen voimassaolo aikaa eikä opiskelijakorttejakaan onneksi kyselty portilla. Huh!

Tässä ensimmäinen näkymä portin sisäpuolelta.

 

Linnan lukuisat salit ja tornit oli muotoiltu erilaisiksi näytteilyiksi kuvaamaan linnan eri ajan jaksoja. Viihdyttävintä meille lapsenmielisille oli tietenkin kaikki tarinat ja tavarat, mitä pääsi kokeilemaan ja tutkailemaan. Ensimmäistä kertaa minut myös "ilmoitettiin"  Suomen edustajana vuoden 1898 kuninkaallisille viikonloppujuhlille Saksa, Ranskan ja Slovenian edustajien seurana. Tämä oli siis osana Secrets and Scandals of the Royal Weekend Party-näyttelyä, jossa salin oppaat toimivat rooleissaan. Se oli ihan hauskaa vaihtelua tavallisissa museoissa koluamiselle. 

 

Tiistaina aamuvarhain buukkasimme liput Barcelonaan 30 punnalla per nokka. Päätimme Lauran, Lisan ja Issien kanssa, että teemme pienen kiertotien ennen pääsiäislomalle palaamista. Issie jatkaa myös minun kanssa sitten matkaa Suomeen tapaamaan ystäväänsä Tampereelle. Iltapäivästä tutustuimme kuntosalin aerobic-tuntiin, joka oli kuin pahempikin flashback 80-luvun aerobicin ensi askelista :D Lisan kanssa olimme nauraa pissat housuun tunnin jälkeen, kun tajusimme mihin olimme tunnin verran osallistuneet. Päätimme myös samaan hengenvetoon, ettei rahapussia tarvitsisi toista kertaa aerobicin takia kahta puntaa keventää. 

Piristääkseemme päiväämme lähdimme Lauran houkuttelemina salsa-tunneille Bar Risaan. Osallistuin Lisan kanssa perustunneille Lauran ja Issien osallistuessa vaativammille tunneille. Aurinkoisen iloinen salsa-opettajamme loi puhtia kaikkiin osallistujoihin, joita oli molemmissa ryhmissä varmaan nelisenkymmentä. Kaiken ikäiset ja kokoiset ihmiset nauttivat tanssin ilosta ja salsan askelista - vaikkakin välillä askelista myös tanssiparin varpailla :D Tuntien jälkeen jäimme pyörimään tanssilattialle vielä muutamiksi tunneiksi. Lauralla oli kovasti vientiä tasonsa vuoksi ja reppanat tulivat sitten hakemaan minuakin ja joutuivat jotkut pahoinkin runnotuiksi, kun en pysynyt heidän askeleissaan mukana :D Yksi mies vahingoissa löi kätensä naamaani kun yritti kiepsauttaa :D Olo oli kuin rumalla ankan poikasella, kun häpeissäni yritin selitellä olevani karmean huono tanssimaan :D

Keskiviikkona hemmottelimme Kajan kanssa itseämme manikyyrillä koulun salongissa - tai näin ainakin luulimme. UCB tarjoaa siis ammattikoulusta maisterin tasoon turismi-, hotra-, tapahtuma-, kauneus- ja urheilualoilla. Minun luksusmanikyyrini sujui ihan hyvin - kädet kuorittiin, rasvattiin, laitettiin lämpökäsineisiin, hierottiin ja kynnet hoidettiin. Miralle jo kirjoittelinkin, kun hoidettavana istuessani nauratti, kun muistelin viime kertaista manikyyriäni. Tällä kertaa tyttö ei kyllä huudellut mitään "suomeksi" tai kikatellut mennessään, vaan oli ihan tuppisuuna kuin suomalaiset konsanaan :D Tyttö piti mua varmaan ihan kahelina, kun väsyneenä hymyilin itsekseni koko ajan :D
Sitten pois lähtiessä onnistuin vielä tuhraamaan juuri lakatut kynnet, kun otin lompakon laukusta - aivan kuten viime kerrallakin :D En ole siis yhtään tyttöistynyt tai oppinut viime kerrasta. (Niille tiedoksi, jotka eivät tiedä olin viimeksi manikyyrissä Miran ja Riitan kanssa Thaimaassa). Kaja taas sai hoitajakseen puheliaan tytön, joka ei osannut tasoittaa edes hänen kynsiään tasaisiksi ja oli tuhrannut niin paljon lakkaa ranskalaiseen manikyyriin, että molemmat lakat vain sekoittuivat keskenään puuroksi, kun Kaja otti oman lompakkonsa laukustaan. 

Torstaina suuntasimme taas koulun jälkeen salsaamaan tunniksi (tällä kertaa opettelin kääntymistä ja pyörähdyksiä :D) ja sieltä laulamaan karaokea lähipubiin. Lähipubin keski-ikä oli varmasti yli neljänkymmenen ja 90 % asiakaskunnasta oli miehiä. Mehän olimme päättäneet mennä laulamaan karaokea, joten emme antaneet tämän pikkuseikan vaivata, joten paukahdimme 10-päisen tyttölauman kanssa pubin etuosaan ja kahmaisimme lauluvihkot kauniisiin käsiimme. Ensimmäiset laulut olivat kyllä karmeaa kuunneltavaa kaikille osapuolille, kun illan karaokeisännällä ei ollut ihan viimeisimmät versiot lauluista. Levyjen vaihto ja kappaleiden etsiminen tuntui myös vievän aikaa pienen ikuisuuden, eikä hän säästellyt sanojaan, jos ei pitänyt esiintymisestämme. Vaikeuksista huolimatta jatkoimme kappaleiden toivomista ja muiden sparraamista puolille öin asti. Saivatpahan miehetkin jotain keskusteltavaa tuleviksi illoiksi :D 

Perjantaina ostin koulun hupparin, kun aamuisin on kaivannut jotain nopeasti päälle kiskaistavaa, kun patteri on ollut pois päältä koko yön ja vain peiton alla olisi lämmintä. Tämän päivän seminaaritunneilla voitimme ylivoimaisesti paikalliset opiskelijat ja palkkioksi saimme suklaamuffinit - mikäs sen parempaa :D Siitä tulikin mieleeni, että tämän viikon tunneilla on kyllä ollut taas naurussa pitelemistä. En siis halua mitenkään kritisoida opetuksen laatua tai taktiikoita, vaan opiskelijoiden yleistiedon vahvuutta.
Tämän viikon TOP 3-lista käymistämme keskusteluista (S= opiskelija, T= opettaja, E= Elli, F= Franzi):

1. S: Where are you from? E: Finland. S: Finland. Is that a capital or something? E: No, Helsinki is the capital of Finland. It's located in the northern part of Europe. You know Norway, Sweden, Finland, Russia...

2. Talking about Formula 1 during class. S: Hey teacher, is Monaco in Spain? T: No, Monaco is in France......

3. T: Who of the class thinks that Hitler is still alive? ==> one third of the class raise their hands (source: F.)

Että sellaista :D Haluaisin kovasti tehdä tieteellistä tutkimusta mihin maahan nämä raukkaparat sijoittaisivat mitäkin kaupunkeja tai millainen olisi heidän piirtämänsä maailman kartta!!! Mitä ihmettä nämä oikein opiskelevat koulussa? Luulisi, että hospitality-opiskelijat ja varsinkin turismin opiskelijat osaisivat jotain historiasta ja maantieteestä. Slovenialaiselta tytöltä oli myös kysytty, onko hänen maassaan vielä kommunismia ja onko teillä puhelimia tai nettiä... Täällä "kehitysmaassa" olisi kyllä paljon opittavaa ja parannettavan varaa.

Sitten vielä nopeasti muutama sana tämän päivän reissusta. Matkan määränpäänä oli Oxford - maan koulutuksen mekka ja tämän viikon "tieteellisten" vastakohtien tasapainottaja :D Suuntasimme aamulla samalla rytmiryhmällä kuin aiemmin eli neljän saksalaisen, kahden suomalaisen ja yhden slovenialaisen kanssa bussiasemalle kaupungin vanhaan keskustaan. Menopaluu bussilippu maksoi kahdeksan puntaa kahden tunnin ajomatkan päässä olevaan Oxfordiin. Sen lisäksi maksoimme kaksi puntaa paikallisesta bussikyydistä kaupungin ulkopuolella sijaitsevalta park and ride-asemalta keskustaan. Park and ride-asema on kyllä mahtava keksintö, kun pientä summaa vastaan voit parkkeerata kaupungin ulkopuolelle ja siitä seurauksena keskustassa on vähemmän liikennettä ja kävelijöillä enemmän tilaa liikkua.

Pakollisen pissa- ja kahvitauon jälkeen suuntasimme turismitoimiston kautta ihastelemaan eri yliopistojen kampusrakennuksia. Niitä oli PALJON... Kiersimme vain ydinkeskustan alueella olevat, mutta tuntui, että jokaisen kadun kulmassa oli uusi yliopisto ja perinteiseen mustaan kaapuun pukeutunut professori käppäili koulun edustalla. 

Isabel, Lisa, Franzi, minä, Laura ja Kaja Christ Churchin edustall

Minulle matkan kohokohta oli kuitenkin Christ Church College and Cathedral, jossa on kuvattu Harry Potter-elokuvien ensimmäisiä osia! Piti tietysti heti ensimmäisenä pääsymaksun maksettuani leuhkia siskolle vierailukohteesta tekstiviestitse. Vastaus ei ollut yhtä innokas: "Vai silleen, no kerro terveisiä ;) ".

Itse herra Potteria emme kuitenkaan nähneet ja vierailun hohdokkuutta vähensivät vierailijoiden kulun rajoitukset ja ruokasalin aukeamisen odottelu. Opiskelijat asuvat samalla alueella, jossa turistit vierailivat ja näimmekin muutaman rugbypelin runnoman nuoren juppipojan ja pesulasta palaavan tytön. Hieman kävi kateeksi miten kulttuurisesti ja historiallisesti arvokkaassa miljöössä näillä nuorilla oli etuoikeus opiskella. Kateeksi ei kyllä käynyt taivaallisen korkeita lukukausimaksuja, joita näiden nuorien vanhemmat joutuvat pulittamaan.

Sitten vain mielikuvitus lentämään ja kuvittelemaan nuoret rohkelikon väreissä lentelemässä luudillaan :D

 

 Jatkaessamme kierrosta meille selvisi, että Oxfordin lähiympäristö on toiminut myös muun muassa Kultaisen kompassin ja Midsomerin murhien kulisseina. Vaelleltuamme tarpeeksi koimme tarpeelliseksi nauttia jotakin lämmintä purtavaa, ja päädyimmekin irkkupubiin lounaalle. Uskaltauduin kokeilemaan 'Chicken and mushroom crockpod'ia, joka oli makujen sekamelskasta huolimatta varsin maittava annos. Masut täynnä kipaisimme vielä kirjakauppaan, josta lähdin viisi puntaa köyhempänä ja kolme kirjaa rikkaampana: Jane Austenin Emma, Pride and Predjudice sekä Little Women, Good Wives odottavat nyt lukijaansa. Olen ehtinyt iltaisin totuttautumaan englannin kieliseen (hömppä)kirjallisuuteen, joten pitäisi varmaan alkaa keskittymään myös varsinaiseen tieteelliseen kirjallisuuteenkin. Eihän se minun vikani ole, että kurssit eivät ole kovin vaativia ja iltaisin haluaa lukea jotain ihan omaksi huvituksekseen, eihän?

Huomenna lupaan paneutua palautettaviin tehtäviin, ettei mene ihan lomailuksi täällä olo.

Terkkuja ja halauksia kaikille <3

***

The English version will follow on the coming days. This update is too long to translate straight away :D