Heissan,
kuuleeko Suomi? Tällä viikolla ei olekaan sitten tapahtunut mitään mullistavaa tai hurjaa, joten ajattelin kertoa yleisistä huomioista, mitä täällä olo aikana olen sattunut huomaamaan ja en ole aiempiin blogeihin kirjannut.
Britit ovat kummallista kansaa.
Ensinnäkin tämä imperiumin huippukansa ei osaa pukeutua sään mukaisesti. Totuttautuminen vaihtelevaan ilmastoon aloitetaan pienestä pitäen. Lapsille puetaan kesämekkoja sateeseen, rattaissa kärrätään lapsiparkoja ilman sukkia ja vastasyntyneitä kanniskellaan ilman pipoja ja lapasia. Teini-ikäisten on ihan ok kuljeskella puolialastomana yömyöhään ja aikuiset eivät ole sen parempia, kun kulkee perjantai-iltana pitkin ravintolakatua. Nelikymppiset naiset pukeutuvat myös paljastaviin asuihin ja miehet kulkevat t-paitasillaan kaatokännissa baarista toiseen.Ja tämä vuosikymmeniä kestänyt totuttamisprojekti ei silti ole auttanut: huulet sinisinä jonotetaan baariin ja valitetaan kylmästä. Pukisivat päälle ja uhraisivat punnan narikkaan niin ei tarttis valittaa pässit!
Toiseksi, tämän kansakunnan ystävällisyys ei ulotu asiakaspalveluun. Pinnallinen "are you alright?" kysely on alkanut jo ärsyttämään. Ihmiset kysyvät sitä aina kohdatessa eivätkä aina edes odota vastausta. Kaupoissa myyjät ovat kuin sitruunan nielleitä ja useimmiten jopa pakoilevat silloin kun olisi jotain kysymistä. Lauran kanssa ollaan naurettu, että eihän se Suomessa voi olla tämän pahempaa kuten meille on väitetty.
Kolmanneksi, kansalaisten yleistieto on hukassa. Tämähän ei meille tullut yllätyksenä, mutta kun neljä vuotta turismia opiskellut tyttö kysyi minulta perjantaina missä Suomi on, usko kansalaisten älykkyysosamäärään heikkenee. Taidan lahjoittaa maailman kartan näille raukkaparoille kurssien lopussa.
Neljänneksi, maassa vallitsee suuri kertakäyttökulttuuri. Kaikki mikä on halpaa ja mikä kiiltää kelpaa näille. No ei nyt aivan sentään, eivät nämä nyt ihan harakoita ole :D Punnankaupat menestyvät, vaatteiden halpaketju Primark on pullollaan asiakkaita joka päivä, kaikki mikä on tarjouksessa tai kaksi yhden hinnalla houkuttelevat ostajia erinäisiin kauppoihin. Laatu on useimmille toissijaista ja mitä enemmän esim. vaatteita saa pienemmällä määrällä rahaa saa sen parempi.
Minusta on tullut tyttömäisempi!
Siis herran jestas. Kaupoissa, kun kierrellään hypistelen kaiken maailman kukkakuosit ja mekot.
Minulla on tällä hetkellä kaapissa enemmän hameita kuin housuja. Kaksi niistä on kukallisia, joista toinen on hieman röyhelöinen (/kerroksittainen). Heini varoitteli, että näin saattaisi tapahtua, mutten ajatellut sen tapahtuvan myös minulle. Ja tästä syytän myös Lauraa ja Lisaa, sillä nämä tyttöyden perikuvat ovat kannustaneet kukkakuoseihin ja röyhelöbikineihin.
Keskiviikkona kävin kasvohoidossa, kun Laura ei päässyt varaamalleen ajalle ja menin sinne hänen puolestaan. Torstaina Laura värjäsi jopa minun ripset ja minä hänen. Kyllä nauratti, että kaikkeen sekin saa minut puhuttua - ja helposti vielä - kun istuin vessanpöntöllä ripset paketissa kuin Ally McBealin Elaine :D
Epäjärjestys ja kaaos eivät vie järkeä.
Olen ollut aina aika järjestelmällinen ihminen, jonka on ollut vaikeaa sietää kaaosta ja epäjärjestystä. Täällä ollessa jotain on vinksahtanut minunkin pikku päässäni, kun tunnun sietävän keittiön epäsiisteyttä ja kolmatta viikkoa lojuvia kämppäkavereiden likaisia astioita. Tänään kyllä paiskoin astioita tiskatessani, kun niin ärsytti ihmisten kunnioituksen puute kanssaihmisiä kohtaan.
Laura ei ole suunnitelmallinen ihminen, jonka puute olisi normaalisti vaikeuttanut ylisuunnitelmallista elämääni. Täällä kalenterinorja on kuitenkin oppinut ottamaan päivän kerrallaan ja tekemään vain suurpiirteisiä suunnitelmia. Tekeminen itsessään ei kuitenkaan ole vähentynyt. Ns. draivi on sama, joka päivä ei ole vain suunniteltu etukäteen vaan asiat tulevat omalla painollaan.
Ei ole Fazerin sinisen ja Fazerinan voittanutta.
Tänään vierailimme paikallisessa suklaatehtaassa Cadbury Worldissa koulun kansainvälisen jaoston kanssa. Vierailun alussa jaetut patukat olivat pettymys: kinuski meinasi hajottaa hampaat ja väsytti kyllä leuan ja toinen suklaapatukka oli niin makea, että meinasi oksennus tulla (kyllä jopa minulla). Kierrroksella saadut maistiaiset olivat myös niin äklömakeita, että tehtaanmyylämän kohdalla ei ollut epäilystäkään, että tarvitsisi rahaa käyttää :D Kerran, kun tässä eletään niin pitihän sitä kokeilla omaa popcornisuklaata suklaansekoituspisteellä - ja voin kertoa että en suosittele :D.
Tässä tämän hetkiset kuulumiset. Hengissä ollaan vielä ja ensi viikolla suuntaamme kohti aurinkoa ja Barcelonaa. Susana otti yhteyttä ja vierailemme hänen perheensä luona Figueresissa viikonlopun.
Halauksia kaikille <3
