28.3.2011

Heipparallaa kotiväki,

"Kiinan muuri"

tovi jos toinenkin on kulunut viime päivityksestä, kun on ollut kaikenlaista hässäkkää tässä viime viikot. Arto tosiaan vieraili Heinin jälkeen Bhamissa. Tutustuimme englantilaiseen kansallispuistoon ja Bhamin ulkopuoliseen maailmaan Lake Districtin alueella. Vuokrasimme auton ja liikkeessä selvisi, etten saa edes ajaa autoa. Tämä järkytti minua kovasti, koska uskoin selviytyväni väärän puoleisesta liikenteestä hieman paremmin, kuin päivää aiemmin saapunut Arto. Toistuvat sydämen tykytyksen ja VASEN!- huudot vauhdittivat matkantekoa kohti määränpäätä. Windermeressä järkytyin niin kovasti, kun Arto yritti ajaa väärältä puolelta liikenne valoja, etten saanut huudettua vasenta vaan huusin ”VÄÄRÄ, VÄÄRÄ, VÄÄRÄ PUOLI!!!” Vältyimme kuitenkin kuolettavilta onnettomuuksilta.

Lauantai-päivän ajelimme pitkin massiivista kansallispuistoa ja ihailimme vaihtelevaa maastoa. Kartanlukijan oli kuitenkin välillä hengitettävä raikasta ”vuoristoilmaa”, kun rallikuski pisteli menemään pitkin mutkaisia teitä. Illalla päätimme reitin seuraavan päivän vaellusta varten ja tutustuimme paikalliseen ravintolaskeneen. Arto sai minut suostuteltua syömään mustekalapastaa, jota sitten parhaani mukaan yritin nieleskellä, kun kumiset lonkerot eivät meinanneet mennä alas. En siis voi suositella :P

Sunnuntai-aamuna ei sääherra ollut suosinut meitä vaan antoi parasta mitä Englanti voi tarjota: kosteaa säätä,

Köyhän miehen Stonehenge :D

sumua ja ”pientä” sadetta. No sehän ei meitä kuitenkaan estänyt vaan pakkauduimme (toistaiseksi) puhtoiseen Puntoomme ja lähdimme etsimään vaellusreittimme aloituskohtaa. Taas ajeltiin sellaisia pikkuteitä pitkin mäkiä, että Jenna olisi kyllä taas ollut huutamassa takapenkillä. Tällä kertaa hänen tehtäväänsä hoiti kartanlukija, joka pääsi rukoilemaan herraa jo ennen aamukymmentä, kun Punto mutkitteli pienissä kurveissa teillä ilman suojakaiteita sumuisessa säässä. Muutaman kerran jouduimme väistämään muita autoilijoita, niin että kura ja nurmikko roiskuivat pitkin konepeltiä, ikkunoita ja kattoa. Nauroin niin paljon, että meinasi henki loppua, kun mietittiin korvaako kaikenvaravakuutus myös pesun.

Pääsimme kuitenkin hengissä parkkipaikalle, ja odottelimme hetken sateen laantumista. Kuuron väistyttyä heitimme kamat niskaan ja lähdimme matkaan. Noin kilometrin kuljettuamme pääsimme reitin alkukohtaan ja ylitimme aidan, johon oli kiinnitetty mikä kummallisempia varoitusmerkkejä. Toinen kehotti pitämään koirat hihnassa, jotta lampaat eivät aiheuttaisi suuria menetyksiä ja toinen ilmoitti sonneista. Oh boy, do I feel safe! Mäkeä ylös vaan ja menoksi. 

Lampaat onneksi tuntuivat jolkottelevan karkuun eivätkä hyökänneet päälle. Saman olimme todenneet jo aiemmin matkalla, kun lamporginit kiltisti väistivät autoa, eivätkä hyökkineet päälle niin kuin Lapin porot. Totesimme jo alkumatkasta, että reitit/ polut jotka karttaan oli merkitty eivät olleet näkyvissä maastossa. Alkupisteen kylttiä lukuun ottamatta reitille ei oltu merkitty mitään kiinnekohtia maastoon, mikä hankaloitti lievästi kartan lukua ja hahmottamista, kun maisemat alkoivat äkkiä muistuttaa toinen toisiaan. Ihailimme maisemia ja pysähdyimme välillä vetämään henkeä. Kaikki sujui hyvin kunnes…

Vielä hymyilyttää  :P

Suuntana oli Horn Crag, josta yli puolet oli sumun peitossa. Näkyvyys vaihteli kymmenestä metristä alaspäin. Otimme kompassiin suunnan ja lähdimme kiipeämään ylöspäin. Monta kertaa luulimme pääsevämme jo 750 metriselle huipulle, mutta olimme väärässä. Nautimme noin puolessa välissä nousua jäätävässä sateessa kylmät kanakeitot suoraan purkista, kun Arto ei ollut ajatellut tarvitsevansa tulitikkuja, vaikka edeltävänä päivänä kävimme ostamassa polttonestettä. Sain urhoollisesti alas puolet maittavasta kanakeitosta ja siirryin muiden eväiden pariin. Suklaan ja ruisleivän voimalla jatkoimme kiipeilyä kivikkojen läpi kohti huippua. Tässä vaiheessa molempien takit olivat jo litimärät, Arton housut olivat läpimärät. Kiitos loistavan ostoksen – uusien vuorellisten vaellushousujen- olin vielä alaruumiista kuiva ja harmitus ei ollut kovin suuri. Artolta pääsi ”muutama” valittu sana kivutessamme ylös jossain Horn Cragin ja Tom Fox’z Cragin

Herkkua

välimaastossa. Se ei ehkä ollut paras reittivalinta, mutta ainoa siinä näkyvyydessä. 

Vihdoin viimein pääsimme huipulle emmekä (taaskaan) löytäneet maamerkkiä, josta oisimme voineet paikallistaa itsemme kartalle. Edes Arton GSP-varustetusta puhelimesta ei ollut paljoakaan apua, kun oli päässyt unohtumaan miten noita koordinaatteja taas luettiinkaan :D Mutu-tuntumalla jatkettiin eteenpäin ja törmättiin lumeen. Tämä taitaa olla oikea suunta, kun aiemmilla huipuilla ei ollut ollut lunta. Suklaata nassuuun ja matka jatkui kohti oletettavaa Skafell Pikea hyytävässä tuulessa ja sateessa.

WE MADE IT! Lumisen huipun päällä otimme yhden kuvan, ja mietimme vaihtoehtoja alas pääsemiseen. Samaa reittiä takaisin palaaminenhan ei kuulu suomalaisten toimintatapoihin, joten päätimme pitäytyä suunnitelmassa ja kiertää toista kautta takaisin (joka näin jälkikäteen ajateltuna ei välttämättä ollut se paras vaihtoehto ottaen huomioon keliolosuhteet ja varusteiden kosteuden). 

Ajauduimme määränpäättömästi alaspäin huipulta löytämättä taas järkeviä kiinnekohtia sumussa. Epäilys alkoi tässä vaiheessa kaivaa mieltä valoisan ajan riippuvuudesta ja takaisin autolle löytämisestä omin voimin. Eihän sitä ääneen voinut kuitenkaan siinä vaiheessa sanoa, vaan yritin tietyin väliajoin tutkia karttaa ja yrittää paikallistaa paikkaamme siinä. Nämä yritykset Arto keskeytti aina huutamalla ”ala jo tulla sieltä, täällä jäätyy. Et sä kuitenkaan mitään siitä löydä”. Mikä harmittavasti oli totta, kun näkyvyys oli parhaimmillaan 50 metriä ja kaikki näytti samalta. 

Alaspäin päästyämme sumu hälveni hieman ja arvuuttelimme paikkaamme kartalla. Kulkemamme matka ja

Huipulla tuulee

sen suunta olivat kuitenkin epäselviä, sekä maastossa olevat purot eivät vastanneet identtisesti mitään kohtaa kartassa. Päätös oli kuitenkin tehtävä ja se oli ”South is over there!”. Etelään oli päästävä. Etelässä oli tie, jonka varrella auto ja kuivat vaatteet. 

Jatkoimme matkaa etelään ja sain kiitosta Artolta hienosta asenteestani matkan tekoon. Siihen asti en ollut valittanut säästä tai läpimäristä vaatteista, vaan olin hyvin mielin jatkanut matkaani. Nämä viimeiset tunnit kuitenkin hieman ns. söivät miestä, ja hilpeä asenteeni vaihtui hiljaisuuteen. Hurjan vuoristotaipaleen jälkeen olimme onnistunet saamaan itsemme keskelle soista tasankoa, joka jatkui ja jatkui..

Tasanko muistutti aivan Lord of the Rings- elokuvasta, jossa hobbitit matkaavat kuolleiden suon ylitse. Suoveden hölskyessä vaelluskengissäni yritin keskittyä iloisiin ajatuksiin, ja unelmoida lämpimästä suihkusta. Matkalla näimme steroidilampaita, joita ensin luulin sonneiksi, joista oli varoiteltu portilla. Puhdistettuani silmälasit uskoin Artoa, joka vakuutteli niiden olevan isoja lampaita. Nekään eivät onneksi käyneet kimppuun niin kuin ajattelin.

Yhtäkkiä (muutaman tunnin kävelyn jälkeen) törmäsimme järveen. Näkyvyys oli edelleen surkea, mutta jokin lätäkkö se oli. Luulimme nyt pääsevämme kartalle ja mieliala kohosi kummasti. Kohta ollaan tutussa maastossa ja autolla, ajattelin. Ja taas väärin :D Päädyimme kiviaidalle, joka ei ollutkaan se kiviaita, johon oletimme törmäävämme. Näimme YHA:n nuorisomajan ja suuntasimme sitä kohti. Ainakin he voivat osoittaa paikkamme kartalla, jos olemme jossain aivan muualla kuin pitäisi. Tien nähtyämme tiesimme kuitenkin tulleen oikeaan paikkaan ja otimme suunnan kohti autoa… Onneksi selvisimme pois maastosta ennen pimeän tuloa, eikä tarvinut soittaa Mountain rescueen, sillä se jos mikä vasta olisikin kahta partiolaista hävettänyt.

Viimein autolle päästyämme nauroimme, ettei Hertzin työntekijät tainneet tietää kelle vuokraavat auton, jossa ei ole edes kurasuojia lattialla, kun vaihdoimme märkiä vaelluskamoja kuiviin ja ihastelimme aamulla aikaansaatua kurapinnoitetta ja nurmiläikkiä katolla.

Blackpool Pier

Tältä reissulta ei kovin montaa kuvaa ole sattuneista syistä. Ensiksikin kamerani ei ollut englantilaisen säänkestävä. Toiseksi märkien lapasien riisuminen ja takaisin pukeminen hyytävässä ilmassa oli karmeaa, joten tyydyin ottamaan muutaman kuvan ja jättämään loput muistin varaan.

Maanantai-aamuna halusin kovasti käydä ostamassa uuden coretex-asun eilinen tuoreessa muistissa ja oma takki vielä märkänä. Melkein laitoinkin 200 puntaa uuteen takkiin, kunnes järjen ääni voitti. Huh  sentään :D Aioin kuitenkin investoida core-puvun Suomesta sinne päästyäni, sillä en halua toistaa samaa farssia uudestaan. Ajoimme pikkuteitä pitkin Blackpooliin lounaalle ja ottamaan pakolliset turistikuvat laiturilta.

Läden large breakfast

Tiistaista torstaihin vietin nenä kiinni kirjoissa, kun palautuspäivät kummittelivat takaraivossa. Sain kuitenkin molemmat esseet palautettua ajallaan ja saatoin hyvin mielin siirtyä viikonlopun viettoon Lassin kanssa. Muru lensi Manchesteriin, joten otin bussin Bhamista Manuun. Söimme illallista ja palasimme bussilla takaisin kämpille. 

Lauantaina tarkoituksenamme oli tutkailla kaupunkia ja viettää mukava päivä yhdessä. Aloitimme päivän Wetherspoonin aamiaisella. Saimme äimistellä englantilaisten tapaa juoda huurteisia jo ennen kello yhtätoista aamulla. Lassi tilasi suuren englantilaisen aamiaisen verilettuineen päivineen ja minä teekakkuja ja pannareita. Eräs paikallinen jo muutaman ottanut mies huomasi mitä Lassi oli syömässä ja toi tyttöystävänsäkin kummastelemaan kuinka poika aikoi syödä niin paljon ruokaa :D 

Vatsat ravittuina lyllersimme kaupungin nähtävyydet läpi ja menimme kämpille katsomaan Despicable me:n. Mukavan päivän kruunasi kolme kierrosta keilausta ja täydellinen illallinen Jamie’s Italianissa (http://www.jamieoliver.com/italian/). Ravintolan ulkopuolella oli jono, mutta mietimme, ettei meillä ollut parempaakaan tekemistä kuin jonottaa. Minut hyvin tunteville on varsin selvää, etten jonota mihinkään, mutta tämä olkoon poikkeus (onhan Jamie aika kuuma tai siis hyvä kokki :D). Meille jonottaminen ei ollut ongelma toisin kuin paikallisille, jotka olivat t-paitasillaan ja naiset pikkuhamosissaan. Taas sain kiittää synnyinmaatani ja järkeviä vanhempiani, että osaan pukeutua säänmukaisesti. Noin puolen tunnin jälkeen pääsimme sisäpuolelle ja saimme käteemme piipparin. Otimme lasilliset viiniä baarista, ja ihmettelimme ravintolan menoa. Noin 25 minuutin kuluttua piippari värisi! Jesh! rUOKAA J Pöytään meidät ohjasi italialainen mies, joka oli ollut aiemmin eräässä helsinkiläisessä hotellissa töissä – pieni on maailma.

Päätimme nauttia koko rahan edestä, ja ottaa kolme ruokalajia. Otimme molemmat antipasti-lankut alkuruuaksi ja pastaa pääruuaksi. Molempien naamat venähtivät, kun tarjoilija nakkasi pöytään neljä tomaattisäilykepurkkia ja jatkoi matkaansa. Siis anteeksi mitä?! :D Ovatko nämä jokin annos? Mitä ihmettä tämä on? Naureskelimme hysteerisesti, että tämä päivä on kyllä ollut täynnä yllätyksiä. Myöhemmin selvisi, että purkit olivat antipasti-lankkuja varten –olisihan se ollut kuitenkin kohteliasta tarjoilijalta mainita asiasta.

Ruoka oli kuitenkin niin TAIVAALLISTA, ettei pienistä jutuista voinut valittaa. En ole koskaan syönyt noin hyvää italialaista ruokaa. Ei sitä turhaan poikaa mainosteta. Loppulaskukin oli vain 63 puntaa kahdelta sisältäen kolme ruokalajia ja viinit.

Sunnuntaina heräsimme kellojen siirtämisen johdosta superaikaisin, ettemme myöhästyisi bussista. Haikein mielin oli saatettava Lassi takaisin lentokentälle. Onneksi kahden viikon päästä olen taas kotona, ja pääsen tapaamaan perhettä ja ystäviä. 

Ikävä on teitä kaikkia <3 Halauksia!

16.3.2011

Heissan,

Bull Ringin edustalla paraativalmiudessa

nyt taitaa olla otollinen hetki päivittää blogia, kun tulin koulusta ja ajattelin kirjoittaa esseetä, mutta seinänaapuri kuuntelee taas teknohumppaansa täysillä.

Elikkäs, viime tiistaina taisin mehustella viimeksi saamastani paketista ja hyvin menneestä salsatunnista. Keskiviikko- ja torstai-illat kuluivat rauhallisissa merkeissä campuksella. Työllistin toimiston väkeä byrokratialla ja pakettien hauilla, kun kaikkeen täällä tarvitsee saada lupa. Heini saapui ilahduttamaan minua perjantaista lauantaihin. Esittelin kaupunkia ja tietysti eksyimme myös muutamaan kauppaan matkan varrella. Mukaan tarttui yhdet retkeilyhousut ja siisti t-paita. Rahaa laitoimme sen sijaan herkutteluun :D Kahden päivän aikana onnistuimme tuhlaamaan useamman kymmentä puntaa gastonomiaan: jäätelöön, Nando’s illalliseen (jota kaikille sitä miettiville emme missään nimessä voi suositella ://), sipseihin ja muutamaan siideriin, yöpalaburritoon, Subway-lounaaseen, YO! Sushiin ja tietysti kaiken kruunaamana Ben&Jerry's jäätelöön :D

Perjantai-illan kunniaksi menimme siis tyttöjen kanssa keilaamaan ja juhlistamaan erään vaihto-oppilaan syntymäpäiviä. Palatessamme juhlista menimme koputtamaan Lisan ikkunan taakse antaaksemme koristelemamme ilmapallon hänen poikaystävälleen Dannylle tervetuliaslahjaksi. Onneksi kaksikko oli vielä hereillä ja turisimme ulkosalla muutaman hetken ennen nukkumaan menoa. Danny oli ollut Haaga-Heliassa vaihdossa viime syksynä ja meillähän riitti paljon puhuttavan Suomi-fanin kanssa. Hän taitaakin olla ensimmäinen tapaamani saksalainen, joka on viihtynyt Suomessa. Kaikki edeltävät sakemannit ovat aina löytäneet jotain valittamisen aihetta ja puhuneet vain ”kuinka meillä Saksassa kaikki on paremmin..”. 

Lauantai-aamuna suuntasimme Heinin kanssa anivarhain The Cruftsiin, joka on maailman suurin koiranäyttely. Viikonlopun aikana messuilla oli 28 000 koiraa, joten voitte kuvitella, että vilinää ja vilskettä riitti. Kiertelimme tutustumassa eri rotuihin ja kojuissa näpräämässä jos jonkin moista tarviketta. Tietysti messuoppaan ostettuamme etsimme heti näyttelyosastot - beaglet Heinille ja parssonrusselit minulle. Voi heitä söpöläisiä!! Näytösvimmaiset ihmiset lähinnä kuvottivat meitä, mutta ihastelimme koiruuksia ja jätimme omistajat vähemmälle huomiolle. Vähän meinasi päästä koirakuume valloilleen, mutta onneksi näimme suomalaisen Hurtta-koirantarvikevalmistajan, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan messujen ja Suomen hintaeroista, ja tulimme järkiimme, ettei kannata ruveta hamstraamaan tavaraa. Kävimme myös seuraamassa toko- ja agilitykisoja, joissa parhaimmisto mitteli toisiaan vastaan. Aivan mahtava kokemus J Tietysti emme voineet välttyä pieniltä ostoksilta, ja laitoimme muutaman punnan vetoleluihin ja herkku/koulutuspussiin.

Sunnuntaina Birminghamissa järjestettiin St. Patrick’s Parade, joka on osa irlantilaista syntyperää olevien St. Patrick’s Day-juhlaviikkoa. Näimme säkkipillin soittajia, ja jos jonkinmoisia marssijoita. Odotimme jotain spektaakkelimaisempaa, ja saimme puolentoista tunnin mittaisen sekalaisen seurakunnan paraatin.

Maanantaina otimme suunnan Manchesteriin. Manchester oli kaupunkikaavaltaan paljon järkevämpi kuin Birmingham ja kaupungin keskusta oli keskittyneempi kuin Bhamissa. ManUlla oli peli, joten emme menneet stadionin lähettyville. Tutustuimme paikallisiin nähtävyyksiin ja teimme pieniä ostoksia. Löysin Espritin aletangosta aivan mahtavan mekon, jollaista olen etsinyt töissä pidettäväksi. Mahtava reissu siis :)

Nyt joudun loppuviikon puurtamaan esseiden parissa, jotta voin nauttia rauhassa luonnon rauhasta. Arto lentää perjantai-aamuna Bhamiin ja lähdemme lauantaina autolla kohti Lake Districtin kansallispuistoa. Suunitelmassa on lauantaina kierrellä kansallispuistoa ja sunnuntaina valloittaa Englannin korkein huippu Scafell Pike! En malta odottaa :)

Lassin kanssa oli puhetta, josko hän pääsisi seuraavana viikonloppuna tulemaan pikavisiitille. Sormet ja varpaat ristissä!! Sitten pääsen uusintakäynnille Manchesteriin häntä vastaan.

Sumuiset näkymät penthousen ikkunasta

Kelit ovat lämmenneet. Tietysti vieläkin on todella tuulisia ja kosteita päiviä, mutta ne ovat vähentyneet roimasti alkuun verrattuna. Tänään ja eilen on ollut hurjan sumuista, ettei ole meinannut naapuritaloa nähdä.  Päivät ovat lämpimämpiä ja kevät taitaa olla tuloillaan! Muutama viikko enää niin kesä koittaa jo meillekin, kun hyppäämme Barcelonan koneeseen. Eipä tässä kai muuta. Huomenna on St. Patrick’s Day, mutta se taitaa olla vaan briteille ja irkuille tekosyy juoda keskellä viikkoa :D

Terkkuja ja halauksia <3 Kuukauden päästä nähdään :)

9.3.2011

Pikaiset päivän possariuutiset :)

Tänään tai siis eilen oli aivan mahtava päivä! (Varmasti tällä viikolla karma kostautuu, kun kaikki tuntui menevän nappiin) Koulussa meni hyvin, ryhmätyö tuntuu etenevän kivasti ja sain mainosmatskua valmiiksi projektia varten. Palatessani koulusta pistäydyin toimistolla hakemassa lomakkeen Heinin tuloa varten ja sain ilokseni huomata, että postimies oli tullessaan tuonut minullekin jotain :) Eikä mitään ihan pientä vaan toimiston isoimman paketin <3

Iloisin mielin raahasin yli viiden kilon painoisen paketin kattohuoneistooni, ja revin sen auki! Aivan mahtavaa! Lassi oli pyynnöstäni lähettänyt leffoja ja Gilmoren tytöt sarjan jaksoja, herkkuja, vaatteita ja vaelluskengät tulevaa reissua varten. Tietysti revin Fazerinalevyn auki ja laitoin Gilmoret pyörimään! Hyvästi koti-ikävä :D Aivan mahtavaa. Suklaalevystä hävisi kieltämättä heti alkuun yli puolet, mutta sallittakoon se pitkän odotuksen jälkeen (ja olihan mieheni osannut tämän arvata ja laittanut tuplasti kaikkea :D).

Rupateltiin Lassin kanssa pitkät tovit puhelimessa ja varasin lennot Barcelonasta Frankfurtin kautta Suomeen. Eli 13. päivä huhtikuuta olen taas Suomessa, ja palaan tämän hetkisten suunnitelmien mukaan 2.5. Birminghamiin. Lentoliput maksoivat 43 euroa ja siihen lisättynä vielä junalippu Tampereelta Helsinkiin 15 euroa eli kokonaiskustannukset 58 euroa. Tsitsing! Kyllä sopii :) Pitää vielä löytää halpa lippu Helsingistä Lontoohon ja junalippu Lontoosta Birminghamiin paluumatkalle, mutta sen ehtii vielä myöhemminkin :)

Viime viikkoisten salsatuntien "ruma ankanpoikaskompleksi" on myös ylitetty, sillä tänään (kuten kaikki muukin) sujui aivan loistavasti. Opin hurjasti uutta tunneilla ja tuntien jälkeen olin pyöritettävänä toista tuntia ilman itseaiheutettua vahinkoa :D Olin tainnut siirtää huonon karmani Lauralle, joka sai kaikki hyypiöt ja varpaille astujat tällä viikolla kimppuunsa.

Heini tulee siis tänä perjantaina katselemaan vuorostaan Birminghamin hoodeja eli ohjelmaa on kivasti myös loppu viikolle. Nyt nukkumaan ja aamulla kouluun :)

Hyvää yötä maailma :) (ja positiivista energiaa kaikille myös sinne Suomeen!!)

PS. kohta voi muakin nimittää oksupossariksi, vaikkakin luulen, et tää on ohimenevää :D

6.3.2011 English up-date

Hello world, here’s Elina :)

This week went really fast. On Monday we did our trip to Warwick, which is about half an hour away by train. In the morning I ran the school to print the voucher for the castle and the travel plan that I had generated for my lovely travel companions. Nice addition to our normally quite feminine travel group was Flavien, who didn’t always seem to enjoy the trip with seven girls :D
At the train station I asked all whether they had their student cards with them and it took me another 15 minutes to realize that I had left my own at home :D So it was at home in a jacket pocket because I had needed it in the morning! (We can access the school only with our student ID) I was irritated quite tremendously, but I was hoping that by talking nicely I’d get the student discount :P

First, we headed to the city, since our purchased discounted tickets were valid after 2 pm. We dropped by at the tourist office, the local St. Mary's Church and other attractions (Warwickshire Museumja Lord Leycester Hospital), which were closed on Mondays. The weather was as always windy and wet, so we visited local coffee shop to warm up and drink a marshmallow, whipped cream cocoa. YUMMY :P

So the main focus of our trip was Warwick Castle, the medieval castle at the heart of Warwickshire http://warwick-castle.com/ Since a picture is worth a thousand words, there's a few in my Finnish blog up-date have a look please from there [ just scroll down :) ].

We arrived at the castle full with enthusiasm like the preschoolers that were running towards us at the gate and shares similar interest to the play ground. At first it seemed that there was too much to see in a few hours, which was the time limit set by train schedules. However, we were able to access the castle already before 2 pm.
Here is the first view from the gate [ just scroll down :) ]..

The numerous halls and towers of the castle were designed to display the castle’s history in different time periods. The most entertaining part for us was, of course, all the stories and articles, what we got to experiment and explore. For the first time I also got "announced" as Finland's representative in the 1898 royal weekend celebrations with the representatives of Germany, France and Slovenia. So that was part of the Secrets and Scandals of the Royal Weekend Party show, in which guides implemented their activities by acting a role. It was a fun variation for normal museum visit.

On Tuesday, we booked tickets to Barcelona. We decided with Laura, Lisa and Issie that we’ll make a small detour before returning home for the Easter break. Issie will also continue the journey with me to Finland to visit her friend in Tampere. YEY  I can’t wait to get some heat in my bones after these wet and cold months. I’m also looking forward to meet Susana!!
In the afternoon we took part in the aerobics at our gym. That was the flashback of the '80s aerobics :D Lisa and me almost peed our pant having realized what we had done for the last hour :D Oh my goodness :D To cheer up our day we decided to join Laura and Issie for the salsa lessons in bar Risa.
I and Lisa attended the basic classes as Laura and Issien took part in the intermediate classes. Our teacher was really full of life and energetic which made the learning process even more enjoyable while you’re having a smile in your face all the time  People from different ages and sizes experienced the joy of dance and salsa. After the classes we stayed spinning on the dance floor a few hours. Laura had a lot of dance partners due to her advanced level of salsa while I felt like the little ugly dug next to her and was stamping my partners feet :D I think my line of the day was: I’m so sorry. I’m a terrible dancer :D One man managed to slap his hand against my face slapped his hands on my face when trying to spin me around :D Well those are the new experiences – at first you have to suck at it to improve it :D

On Wednesday Kaja and I wanted to pamper ourselves at the school's salon and had booked a manicure - or at least so we thought. My deluxe-manicure went pretty well – my hands were scrubbed, moisturized, put in to warmers, massaged and nails were treated. My manicurist didn’t say a word during the treatment which was quite alright when considering my tiredness and Finnish background. I had nothing to complain she did a fairly good work. However, Kaja got herself a talkative girl, who could not perform that well… So if you’re visiting the UCB salon, anything can happen :P

On Thursday, we headed again after school to the salsa lessons and this time I learned how to turn and spin :D After that we headed out for the KARAOKE! I and Franzi had been talking about this since the first week and now it was the time to implement the dream :P So we went to the local pub called Tab and Spile, of which customer’s average age was certainly over forty, and 90% of the clientele were men. After all, we had decided to go to sing karaoke, so we did not let this little fact to bother us. As a result the 10-sputter-headed girl gang got seated in front of the pub and took over the stage :D The first songs were enough terrifying to listen to all the parties, while the evening's karaoke host didn’t have the latest versions of songs. His replacement of discs and songs also seemed to be extremely time-consuming and felt like a small eternity. I don’t know was this due to his third pint of beer or just the old fashioned system he had. He also didn’t spare his words if he didn’t like our performance. We didn’t quite take it personally and stayed anyways until midnight. At least the men had something to discuss for the coming evenings: D

On Friday, bought the school’s sweater! Now I have something to put on when I wake up in the freezing cold bed room. As I’ve surely mentioned before the heater works only one hour at a time and rarely I ever press it during the night so in the morning when you wake up, the only place where it’s warm is under the blanket.
On today's seminar class we won overwhelmingly the local students and we were rewarded chocolate muffins - what could be better: D It reminds me that this week's lessons have been quite entertaining. So I do not want to critic the quality of teaching or their tactics, but the strength of students' general knowledge…
This week's Top 3 list for the discussions (S = student, T = teacher, E = Elli, F = Franzi)
1. S: Where are you from? E: Finland. S: Finland. Is that a capital or something? E: Well no, Helsinki is the capital of Finland. It's located in the northern part of Europe. You know Norway, Sweden, Finland, Russia ... And then the boy states at me with glazy eyes..
2. Talking about Formula 1 DURING class. S: Hey Teach, Monaco is in Spain, right? T: Well, Monaco is in France ......
3. T: Who thinks that Hitler is still alive? ==>; One third of the Class Raise Their Hands (source: F.)

So that’s the level of education here! I'd really like to do scientific research of the students and their general knowledge in geography and history. I wonder what would be their drawing the world map look like! What the heck they really are studying in school? You would think that hospitality students, and especially tourism students would know something about history and geography. Slovenian girl was also asked whether her country is still communism, and whether they have a telephone or Internet back home ... Here in the "developing country of Internet” they should consider quite many things that they should learn about before considering themselves highly educated.

Still few words about this weekend. Our destination on Saturday was Oxford - the mecca of education and sophistication. It made good balance for this week’s facts that we had heard in the university. In the morning we met with the same group than in the past, namely four Germans, two Finns and one Slovenian at the bus station in the old city center. Return-trip ticket cost us eight pounds for a two-hour drive from Bham to Oxford. In addition, we paid two pounds for the local bus ride from the Park and Ride station to downtown. Park and Ride station is an awesome invention, when you can park outside the city center and as a result there is less traffic in the centre and pedestrians more room to move. Great! One point for Britain 

We made a mandatory *** and a coffee break, then headed through the Office of Tourism to admire the various campus buildings. They had a lot of them... We walked only around the downtown area, but it seemed that in every street corner there was a new university and a professor wearing a traditional black robe was walking in front of the school.

For me, the highlight of the trip was, however Christ Church College and Cathedral, where the two first Harry Potter films have been shooted! After having paid the entrance fee, I texted my sister to praise where I was. The answer was not as enthusiastic as I had expected: "Oh well, tell my greetings to him ;)."
However, we didn’t see Mr. Potter himself and the glamorous of the visit was reduced by the flow of visitor’s restrictions and waiting for the opening of the dining room. I became a little envy how in culturally and historically valuable milieu these young people had the privilege of studying. Though I do not envy the sky high tuition fees that their parents have to pay.


As we continued our tour it became clear that the surrounding area of Oxford has also acted, inter alia, the setting of the Golden Compass and Midsomer murders. Having wandered enough we felt it was necessary to enjoy a warm snack, and we ended up in an Irish pub for lunch. I decided to experiment a treat called 'Chicken and Mushroom crockpod' which was against all odds quite tasty. With our tummies filled we made a stop to the local bookstore, which I left five pounds poorer and three books richer: Jane Austen's Emma, Pride and Predjudice and Little Women, Good Wives are now waiting reader. I've had time to become accustomed to the English “trash/ romance” literature, so maybe I should probably also begin to focus on the actual scientific literature. Surely it is not my fault that the courses are not very demanding, and in the evenings I want to read something just for fun, is it?
Tomorrow, I promise to focus on the assignments.

Greetings and hugs to all <3

5.3.2011

Hei maailma, täällä Elina :)

Tämä viikko kului kyllä erikoisen nopeasti. Maanantaina tosiaan tehtiin matka Warwickiin, joka on noin puolen tunnin junamatkan päässä Birminghamista. Aamulla juoksin koululle tulostamaan liput linnaan ja ohjekirjaset, jotka olin väsännyt. Miesvahvistukseksi saatiin ranskalaispoika Flavien, joka ei aina näyttänyt nauttivan reissusta seitsemän tytön kanssa :D

Juna-asemalla kyselin kaikilta, että onhan teillä opiskelijakortit mukana ja tajusin vasta junassa jättäneeni omani kämpille toisen takin taskuun, kun olin aamulla sitä tarvinut! (koululle pääsee vain omalla opiskelijakortilla, joka leimataan aina portilla). Ärsytti aivan suunnattomasti, mutta toivoin, että puhumalla pääsen linnaan opiskelija-alennuksella.

Ensin suuntasimme kaupungille, sillä hankkimani alennusliput olivat voimassa vasta kahdesta eteenpäin. Piipahdimme turistitoimistossa, ihastelimme paikallista pyhän Marian kirkkoa ja ulkopuolelta muita paikkoja (Warwickshire Museumja Lord Leycester Hospital), jotka olivat maanantaisin suljettuna. Ilma oli brittiläisittäin ripakan tuulinen ja kostea, joten piipahdimme välillä kahville lämmittelemään ja juomaan vaahtokarkkikermavaahtokaakaota.

Pääkohteenamme oli siis Warwick Castle, keskiaikainen linna Warwickshiren ytimessä http://warwick-castle.com/ Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä muutama.

Saavuimme linnaan intopinkeinä kuin edessämme kirmaavat esikoululaiset, jotka olivat päässeet tutkailemaan linnan antimia. Aluksi tuntui, että oli paljon nähtävää eikä muutama tunti, jota oli enää junan lähtöön tulisi riittämään. Pääsimme kuitenkin suoraan jonottamatta linnaan hieman ennen lippujen voimassaolo aikaa eikä opiskelijakorttejakaan onneksi kyselty portilla. Huh!

Tässä ensimmäinen näkymä portin sisäpuolelta.

 

Linnan lukuisat salit ja tornit oli muotoiltu erilaisiksi näytteilyiksi kuvaamaan linnan eri ajan jaksoja. Viihdyttävintä meille lapsenmielisille oli tietenkin kaikki tarinat ja tavarat, mitä pääsi kokeilemaan ja tutkailemaan. Ensimmäistä kertaa minut myös "ilmoitettiin"  Suomen edustajana vuoden 1898 kuninkaallisille viikonloppujuhlille Saksa, Ranskan ja Slovenian edustajien seurana. Tämä oli siis osana Secrets and Scandals of the Royal Weekend Party-näyttelyä, jossa salin oppaat toimivat rooleissaan. Se oli ihan hauskaa vaihtelua tavallisissa museoissa koluamiselle. 

 

Tiistaina aamuvarhain buukkasimme liput Barcelonaan 30 punnalla per nokka. Päätimme Lauran, Lisan ja Issien kanssa, että teemme pienen kiertotien ennen pääsiäislomalle palaamista. Issie jatkaa myös minun kanssa sitten matkaa Suomeen tapaamaan ystäväänsä Tampereelle. Iltapäivästä tutustuimme kuntosalin aerobic-tuntiin, joka oli kuin pahempikin flashback 80-luvun aerobicin ensi askelista :D Lisan kanssa olimme nauraa pissat housuun tunnin jälkeen, kun tajusimme mihin olimme tunnin verran osallistuneet. Päätimme myös samaan hengenvetoon, ettei rahapussia tarvitsisi toista kertaa aerobicin takia kahta puntaa keventää. 

Piristääkseemme päiväämme lähdimme Lauran houkuttelemina salsa-tunneille Bar Risaan. Osallistuin Lisan kanssa perustunneille Lauran ja Issien osallistuessa vaativammille tunneille. Aurinkoisen iloinen salsa-opettajamme loi puhtia kaikkiin osallistujoihin, joita oli molemmissa ryhmissä varmaan nelisenkymmentä. Kaiken ikäiset ja kokoiset ihmiset nauttivat tanssin ilosta ja salsan askelista - vaikkakin välillä askelista myös tanssiparin varpailla :D Tuntien jälkeen jäimme pyörimään tanssilattialle vielä muutamiksi tunneiksi. Lauralla oli kovasti vientiä tasonsa vuoksi ja reppanat tulivat sitten hakemaan minuakin ja joutuivat jotkut pahoinkin runnotuiksi, kun en pysynyt heidän askeleissaan mukana :D Yksi mies vahingoissa löi kätensä naamaani kun yritti kiepsauttaa :D Olo oli kuin rumalla ankan poikasella, kun häpeissäni yritin selitellä olevani karmean huono tanssimaan :D

Keskiviikkona hemmottelimme Kajan kanssa itseämme manikyyrillä koulun salongissa - tai näin ainakin luulimme. UCB tarjoaa siis ammattikoulusta maisterin tasoon turismi-, hotra-, tapahtuma-, kauneus- ja urheilualoilla. Minun luksusmanikyyrini sujui ihan hyvin - kädet kuorittiin, rasvattiin, laitettiin lämpökäsineisiin, hierottiin ja kynnet hoidettiin. Miralle jo kirjoittelinkin, kun hoidettavana istuessani nauratti, kun muistelin viime kertaista manikyyriäni. Tällä kertaa tyttö ei kyllä huudellut mitään "suomeksi" tai kikatellut mennessään, vaan oli ihan tuppisuuna kuin suomalaiset konsanaan :D Tyttö piti mua varmaan ihan kahelina, kun väsyneenä hymyilin itsekseni koko ajan :D
Sitten pois lähtiessä onnistuin vielä tuhraamaan juuri lakatut kynnet, kun otin lompakon laukusta - aivan kuten viime kerrallakin :D En ole siis yhtään tyttöistynyt tai oppinut viime kerrasta. (Niille tiedoksi, jotka eivät tiedä olin viimeksi manikyyrissä Miran ja Riitan kanssa Thaimaassa). Kaja taas sai hoitajakseen puheliaan tytön, joka ei osannut tasoittaa edes hänen kynsiään tasaisiksi ja oli tuhrannut niin paljon lakkaa ranskalaiseen manikyyriin, että molemmat lakat vain sekoittuivat keskenään puuroksi, kun Kaja otti oman lompakkonsa laukustaan. 

Torstaina suuntasimme taas koulun jälkeen salsaamaan tunniksi (tällä kertaa opettelin kääntymistä ja pyörähdyksiä :D) ja sieltä laulamaan karaokea lähipubiin. Lähipubin keski-ikä oli varmasti yli neljänkymmenen ja 90 % asiakaskunnasta oli miehiä. Mehän olimme päättäneet mennä laulamaan karaokea, joten emme antaneet tämän pikkuseikan vaivata, joten paukahdimme 10-päisen tyttölauman kanssa pubin etuosaan ja kahmaisimme lauluvihkot kauniisiin käsiimme. Ensimmäiset laulut olivat kyllä karmeaa kuunneltavaa kaikille osapuolille, kun illan karaokeisännällä ei ollut ihan viimeisimmät versiot lauluista. Levyjen vaihto ja kappaleiden etsiminen tuntui myös vievän aikaa pienen ikuisuuden, eikä hän säästellyt sanojaan, jos ei pitänyt esiintymisestämme. Vaikeuksista huolimatta jatkoimme kappaleiden toivomista ja muiden sparraamista puolille öin asti. Saivatpahan miehetkin jotain keskusteltavaa tuleviksi illoiksi :D 

Perjantaina ostin koulun hupparin, kun aamuisin on kaivannut jotain nopeasti päälle kiskaistavaa, kun patteri on ollut pois päältä koko yön ja vain peiton alla olisi lämmintä. Tämän päivän seminaaritunneilla voitimme ylivoimaisesti paikalliset opiskelijat ja palkkioksi saimme suklaamuffinit - mikäs sen parempaa :D Siitä tulikin mieleeni, että tämän viikon tunneilla on kyllä ollut taas naurussa pitelemistä. En siis halua mitenkään kritisoida opetuksen laatua tai taktiikoita, vaan opiskelijoiden yleistiedon vahvuutta.
Tämän viikon TOP 3-lista käymistämme keskusteluista (S= opiskelija, T= opettaja, E= Elli, F= Franzi):

1. S: Where are you from? E: Finland. S: Finland. Is that a capital or something? E: No, Helsinki is the capital of Finland. It's located in the northern part of Europe. You know Norway, Sweden, Finland, Russia...

2. Talking about Formula 1 during class. S: Hey teacher, is Monaco in Spain? T: No, Monaco is in France......

3. T: Who of the class thinks that Hitler is still alive? ==> one third of the class raise their hands (source: F.)

Että sellaista :D Haluaisin kovasti tehdä tieteellistä tutkimusta mihin maahan nämä raukkaparat sijoittaisivat mitäkin kaupunkeja tai millainen olisi heidän piirtämänsä maailman kartta!!! Mitä ihmettä nämä oikein opiskelevat koulussa? Luulisi, että hospitality-opiskelijat ja varsinkin turismin opiskelijat osaisivat jotain historiasta ja maantieteestä. Slovenialaiselta tytöltä oli myös kysytty, onko hänen maassaan vielä kommunismia ja onko teillä puhelimia tai nettiä... Täällä "kehitysmaassa" olisi kyllä paljon opittavaa ja parannettavan varaa.

Sitten vielä nopeasti muutama sana tämän päivän reissusta. Matkan määränpäänä oli Oxford - maan koulutuksen mekka ja tämän viikon "tieteellisten" vastakohtien tasapainottaja :D Suuntasimme aamulla samalla rytmiryhmällä kuin aiemmin eli neljän saksalaisen, kahden suomalaisen ja yhden slovenialaisen kanssa bussiasemalle kaupungin vanhaan keskustaan. Menopaluu bussilippu maksoi kahdeksan puntaa kahden tunnin ajomatkan päässä olevaan Oxfordiin. Sen lisäksi maksoimme kaksi puntaa paikallisesta bussikyydistä kaupungin ulkopuolella sijaitsevalta park and ride-asemalta keskustaan. Park and ride-asema on kyllä mahtava keksintö, kun pientä summaa vastaan voit parkkeerata kaupungin ulkopuolelle ja siitä seurauksena keskustassa on vähemmän liikennettä ja kävelijöillä enemmän tilaa liikkua.

Pakollisen pissa- ja kahvitauon jälkeen suuntasimme turismitoimiston kautta ihastelemaan eri yliopistojen kampusrakennuksia. Niitä oli PALJON... Kiersimme vain ydinkeskustan alueella olevat, mutta tuntui, että jokaisen kadun kulmassa oli uusi yliopisto ja perinteiseen mustaan kaapuun pukeutunut professori käppäili koulun edustalla. 

Isabel, Lisa, Franzi, minä, Laura ja Kaja Christ Churchin edustall

Minulle matkan kohokohta oli kuitenkin Christ Church College and Cathedral, jossa on kuvattu Harry Potter-elokuvien ensimmäisiä osia! Piti tietysti heti ensimmäisenä pääsymaksun maksettuani leuhkia siskolle vierailukohteesta tekstiviestitse. Vastaus ei ollut yhtä innokas: "Vai silleen, no kerro terveisiä ;) ".

Itse herra Potteria emme kuitenkaan nähneet ja vierailun hohdokkuutta vähensivät vierailijoiden kulun rajoitukset ja ruokasalin aukeamisen odottelu. Opiskelijat asuvat samalla alueella, jossa turistit vierailivat ja näimmekin muutaman rugbypelin runnoman nuoren juppipojan ja pesulasta palaavan tytön. Hieman kävi kateeksi miten kulttuurisesti ja historiallisesti arvokkaassa miljöössä näillä nuorilla oli etuoikeus opiskella. Kateeksi ei kyllä käynyt taivaallisen korkeita lukukausimaksuja, joita näiden nuorien vanhemmat joutuvat pulittamaan.

Sitten vain mielikuvitus lentämään ja kuvittelemaan nuoret rohkelikon väreissä lentelemässä luudillaan :D

 

 Jatkaessamme kierrosta meille selvisi, että Oxfordin lähiympäristö on toiminut myös muun muassa Kultaisen kompassin ja Midsomerin murhien kulisseina. Vaelleltuamme tarpeeksi koimme tarpeelliseksi nauttia jotakin lämmintä purtavaa, ja päädyimmekin irkkupubiin lounaalle. Uskaltauduin kokeilemaan 'Chicken and mushroom crockpod'ia, joka oli makujen sekamelskasta huolimatta varsin maittava annos. Masut täynnä kipaisimme vielä kirjakauppaan, josta lähdin viisi puntaa köyhempänä ja kolme kirjaa rikkaampana: Jane Austenin Emma, Pride and Predjudice sekä Little Women, Good Wives odottavat nyt lukijaansa. Olen ehtinyt iltaisin totuttautumaan englannin kieliseen (hömppä)kirjallisuuteen, joten pitäisi varmaan alkaa keskittymään myös varsinaiseen tieteelliseen kirjallisuuteenkin. Eihän se minun vikani ole, että kurssit eivät ole kovin vaativia ja iltaisin haluaa lukea jotain ihan omaksi huvituksekseen, eihän?

Huomenna lupaan paneutua palautettaviin tehtäviin, ettei mene ihan lomailuksi täällä olo.

Terkkuja ja halauksia kaikille <3

***

The English version will follow on the coming days. This update is too long to translate straight away :D