3.6.2011 Terkkuja!

Viime viikolla oli siis viimeinen kouluviikko. Haikein mielin palautin viimeiset tehtävät ja kävin antamassa palautetta kursseista opettajille. Eräs opettaja, joka on koko tämän ajan meille jankannut, että älkää lähtekö, jatkoi samaa lauluaan palautetunnilla. Olimme siis erittäin pidettyjä oppilaita keskenkasvuisten kakaroiden keskellä :D Koko viikko oli täynnä tunteita, kun ensimmäiset hyvästit sanottiin jo keskiviikkona slovenialaiselle tytölle ja Anita lähti sitten perjantaina.  Hyvästien jättö jatkuu ripotellen seuraavat viikot ja taidetaan muutaman poikkeuksen kanssa olla ainoat ketkä jäävät melkein hamaan loppuun asti. Hyvällä säkällä ehtii sitten jopa hakea numerot ja palautteet kokeista ja esseistä. 

Perjantaina oli kauden lopetus bileet, joiden teemana oli Willy Wonka. Innoissamme odotettiin oompa loompia ja karkkia, mutta toisin kävi. Seitsemän punnan pääsymaksu kampuksen opiskelijabaariin tuntui turhan korkealta huomioon ottaen mitä sillä sai. Yksi surullinen kääpiö, muutama koriste, jotka vietiin illan aikana pois ja violetti portti. No tuli ainakin juhlittua ja nähtyä kanssaopiskelijoita vielä viimeisen kerran.

Lauantai-iltana katsottiin mestaruusliigan finaaliottelu telkkarista ja syötiin överihyvää pitsaa. Big John’s pitsa on vaan niin hyvää.  Pikaruokaketjun pojat ihmettelivät, että kaksistaanko meinataan niin iso pitsa syödä ja tytöthän söi. Torstaina käytiin sit uudestaan hakemassa pitsaa ja myyjä tunnisti minut ”oot  täällä toista kertaa eikö niin?”. Tais jäädä tyttöjen iso nälkä mieleen myyjälleki :D

Viikko on kulunut vuoroon kirjojen ja kavereiden parissa. Tiistaina käytiin Lisan kanssa Lontoossa. Oli aivan mahtava päätös lähteä hänen mukaansa. Kävimme boheemissa Camden Townissa ja nautimme eriskummallisen aurinkoisesta säästä. Camden market oli mahtavan boheemi ja tuntui kuin olisi ollut jossain ihan muualla kuin Lontoossa. Vanhoihin hevostalleihin oli perustettu pieniä kauppoja ja kojuja, joista sai erikoisten vaatteiden lisäksi kaikenlaista tavaraa ja krääsää. Kaikkea emme ehtineet nähdä muutamassa tunnissa, koska nähtävää olisi sokkeloisessa kylässä riittänyt vaikka viikoksi. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen söimme markkinoilla ja istuimme skoottereista tehdyillä penkeillä kanaalin varrella. Siinä vasta oli tunnelmaa :)

 

Paluumatkalla metrolle muistin, että Lassin isälle pitää metsästää pinssejä tuliaisiksi. Se ei sitten ollutkaan niin helppo tehtävä kuin olisi ajatellut. Rintanappeja olisi löytynyt vaikka millä mitalla, mutta vanhan kansan pinssejä löytyi vasta viidennestä matkamuistomyymälästä.  Tinkasin sormet veressä kolme kahdella punnalla ja tyydyin saaliiseeni.

Seuraavaksi suuntasimme Oxford Streetille keskustaan. Shoppailuvimma oli tuntunut tarttuvan muihinkin ja saimme melkein käsirysyllä pyrkiä eteenpäin pääostoskadun kaupoissa. Huhhuh! No tulipahan sekin koettua. Voin kyllä hyvin mielin sanoa, ettei Oxford Streetin Primarkiin tartte enää ikinä jalalla astua, kun hermot meinasivat palaa noin muutamassa minuutissa ovesta sisälle päästyä. Illalla tapasimme Lisan kaverin Dielaran ja kävelimme katuja ja nähtävyyksiä läpi Lontoossa asuvan silmin. Reissu oli kerta kaikkisen onnistunut ja kun puolilta öin olimme takaisin Birminghamissa, olivat tytöt enemmän kuin poikki. Seuraava päivä menikin palautuessa reissusta ja unta tuli kahmittua päivän aikana useampaan otteeseen.

Nyt jo kohta kaksi viikkoa kestänyt flunssa tuntuu helpottavan. Kauan sitä on kestänytkin. Nyt pääsee taas nauttimaan elämästä täysillä ja toivottavasti ensi viikolla pääsee jo urheilemaankin. Kohta alkaa muuten pitsat ja muut herkut näkyä :D

Huomenna suunnataan kolmen saksalaisen tytön kanssa Irlantiin tarkoituksena kierrellä Dublinia, sen lähiympäristöä ja käydä moikkaamassa Selmaa Corkissa. Selma oli vaihtarituutorina mun kanssa Haagassa ja laittoi viestiä pari viikkoa sitten, että muuttaa Irlantiin vuodeksi. Toivottavasti saadaan järjestettyä, että  nähdään, kun kerran satutaan melko samoille kulmille samaan aikaan. Ohjelman täyteinen neljä päivää on siis edessä, mutta kaikki pitää ottaa irti mitä lähtee, kun täällä kerran ollaan. Sitten onkin viikko Birminghamissa ennen kuin Lassi tulee Skotlantiin pikavisiitille, ja siitä viikko niin on minunkin kotiinlähdön aika. Time flies! Kohta nähdään, ikävä on ollut kaikkia :)

Herran jestas jokos täällä on taas kolme viikkoa oltu? ** Time flies in England!

Heipähei vaan,

aika on kulunut nopeasti Englantiin palattuani. Hengissä ollaan vaikka päivityksiä tulee harvakseltaan. Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet hyvinkin tapahtumarikkaita. Yliopistolla on pitänyt kiirettä tehtävien palautuksessa ja tapahtuman valmisteluissa.
Ensimmäisellä viikolla kävimme Lisan ja Annen kanssa Cardiffissa viikonloppureissulla. Walesin pääkaupunki oli meille hyvin mieleinen. Kiertelimme nähtävyyksiä ja joimme kahvia boheemeissa kahviloissa. Kävimme myös maailman vanhimmassa levykaupassa, josta ostin walesilaisen artistin musiikkia. Meilirin 'Cellar Songs' sopivat kuin nakutettu boheemiin reissuumme ja päätin, että tässä on mahtava muisto reissusta. Yövyin elämäni ensimmäistä kertaa hostellissa tällä reissulla, ja voisin sanoa, että se oli jopa ihan mukavaa. Maksoimme huvista 20 puntaa per naama ja jaoimme huoneen neljän muun tytön kanssa. Paikalliseen yöelämään kävimme tutustumassa ysäribaarissa. Siinä sitä oli kerrakseen nähtävää, kun koko kaupunki tuntui olevan täynnä polttariporukoita. Cardiff oli kyllä mahtava merenrantakaupunki. Harmittelimme, ettemme olleet tulleet sinne vaihtoon Birminghamin sijaan.

Toisella viikolla kävimme koulun kanssa Blackpoolissa päiväretkellä. Minulla oli aika sekaiset tunteet kaupungista viime kerralta, kun poikkesimme Arton kanssa lounaalla kaupungissa. Ajattelin, että harmaa ilma ja vähäiset turistimäärät tekivät kaupungista surullisen, mutta kuva ei muuttunut tälläkään kertaan. Nauroin Lauralle, että jos viime kerralla tuli paikasta surulliseksi niin tällä kertaa siellä ehti jo melkein masentua :D
Kaupunki on parhaat päivänsä nähnyt ja tuntuu, että samat vitsit on kerrottu jo viimeiset 20 vuotta eikä mitään ole muutettu pitkään pitkään aikaan. Ei sinne siis enää :D
Lauantai-iltana käytiin vielä kuuntelemassa funkkia Yardbirdissä. Reggeata kuuntelemaan lähtenyt joukko pääsikin kuuntelemaan ensiluokkaista paikallista musiikkia. Tanssijalkaa vipattivat
Sunnuntaina jatkoin sitten matkustelua, kun olin makuun päässyt ja suuntasin vielä kerran Heinin luo Lincolniin.Heinin päivät Englannissa käyvät vähiin ja oli aika käydä vielä moikkaamassa. Tarkoitus oli saada tehtyä partiohommia, mutta yksi pieni Suomi-Ruotsi maailmanmestaruusottelu vei voiton ja kyllä yöunetkin :D Siinä oli baarin pitäjällä ihmettelemistä kun kahdeksanpäinen tyttölauma huutaa ja kiljuu jääkiekon takia.


Ja tällä viikolla Lauran kaveri Veera oli täällä, ja heidän kanssa pörrättiin tuttuun tahtiin salsassa ja muissa riennoissa. Eilen vietimme railakkaasti Lauran synttäreitä ja nyt hieman päässä tuntuu, mutta tulihan juhlittua hänen pyöreitä vuosia sitten oikein englantilaiseen tapaan :D

Eilen olin saanut kirjeen majoituspalveluista, joissa kerrottiin että huone pitäisi luovuttaa 2 viikoa aiemmin kuin mitä sopimuksessa lukee. Tämähän ärsyttää. Vaihtoehtoina on muuttaa lentoa, vaihtaa huonetta ja saada taas uudet kämppikset hetkeksi aikaa tai mennä Lauran kainaloon nukkumaan :D Pitää nyt tutkiskella mikä oli paras vaihtoehto...


Isot halaukset kaikille <3 Antakaahan kuulua sieltäkin päästä terveisiä ja päivityksiä!

 *** FINALLY ENGLISH UP-DATE :D


 Hey guys :)

 Deepest apologies for not writing in a long long while in English!
I've been trying to enjoy my Erasmus-life in the most efficient way and that doesn't usually include sitting inside writing blog up-dates day after day. I need to keep my family happy and write them in Finnish anyways and that usually takes that much time that I don't want to translate everything. Well anyways :D Here it is. I started my Easter break a bit earlier and skipped Friday lessons on the 8th of April and headed to Barcelona to meet Susana with my Finnish Erasmus friend Laura and two German friends Lisa and Isabel (or Isi as we call her). We visited with her Figueres, Roses and Empuriabrava during the amazing weekend that we spent with her family. I and Laura were so touched of the family Marti's hospitality that we almost started crying when we left :)
In Barcelona we tried to see as much as possible in two days. Marc was also able to meet us for tapas one night which was incredible since I hadn't seen him in such a long time.

I spent almost three weeks at home visiting friends and family. Leaving them for the second  time was even harder than on the first time. Now I've been three weeks in Birmingham again.


On the first weekend of May I visited Cardiff with Lisa and Anne for two days. It was dazzling. We wished that we would have been selected tow Cardiff, the capital of Wales, for the exchange period rather than to Birmingham. We visited the local sights and had coffee in bohemian cafes and restaurants. We walked so much that our feet hurt - must have been over  ten miles during two days - but at least we got to see everything :)


The second weekend was all about traveling. On Saturday we visited Blackpool with the international section of UCB and had the opportunity to see the Blackpool Tower Circus. I might have to add that the city has seen its best days and it didn't bring us that much joy as was hoped for. And of course the weather was on our side again. Heavy wind and rain :D This is England. We've been

laughing that when ever we leave Birmingham the weather is lousy elsewhere but great in Birmingham. This is just our luck I'd say. On Sunday I headed to Lincoln for the second and last time to see Heini before she returns to Finland. And this night was also a big night since it was THE NIGHT WHEN FINLAND WON THE WORLDCHAMPIONSHIPS FOR THE SECOND TIME!!!! In your face Sweden 6-1! We had an awesome ice hockey studio at the Lincoln university's library and the student bar. The bar manager had maybe never seen that excited girls in his life :D What an awesome night we had! I wish I could have been in Finland for the celebrations since it was so crazy :D If you know how crazy Finnish people can get have a look at that video but if you're sensitive about nudity and all that stuff I'd advice you to skip it. http://www.hs.fi/urheilu/artikkeli/Helsinki+juhli+villisti+-+katso+video/1135266178879 (Click the smaller picture were it says video :D)


This week Laura's friend was here as our guest and we spend time with her doing ourly weekly activities such as salsa and shopping :D
Yesterday was Laura's b-day so we celebrated quite hard. I think this was the first and last time I will party that hard :D


Uni work has kept me quite busy lately since the semester will end next week and after that starts the exam period. My Spanish exam was changed to next week so I'll be done with uni in five days!!! I can't believe that it's already over. First Erasmus students will leave next weekend and then the community will be broken :/

 No time for tears yet! I will leave in 5 weeks time or less depending what I'll decide to do with my housing. I got a letter yesterday that I have to move out from this appartment on the 24th of June. However, my flight is on the 29th :S They will give me another room for the remaining days but I'm not that keen of getting new flatmates for five days. We'll see what I decide. I might just sleep with Laura for 5 nights :D

 Hugs! Don't be a stranger, come and visit or let me know otherwise you're alive where ever you're :)

2.4.2011

Heissan,

kuuleeko Suomi? Tällä viikolla ei olekaan sitten tapahtunut mitään mullistavaa tai hurjaa, joten ajattelin kertoa yleisistä huomioista, mitä täällä olo aikana olen sattunut huomaamaan ja en ole aiempiin blogeihin kirjannut.

Britit ovat kummallista kansaa.
Ensinnäkin tämä imperiumin huippukansa ei osaa pukeutua sään mukaisesti. Totuttautuminen vaihtelevaan ilmastoon aloitetaan pienestä pitäen. Lapsille puetaan kesämekkoja sateeseen, rattaissa kärrätään lapsiparkoja ilman sukkia ja vastasyntyneitä kanniskellaan ilman pipoja ja lapasia. Teini-ikäisten on ihan ok kuljeskella puolialastomana yömyöhään ja aikuiset eivät ole sen parempia, kun kulkee perjantai-iltana pitkin ravintolakatua. Nelikymppiset naiset pukeutuvat myös paljastaviin asuihin ja miehet kulkevat t-paitasillaan kaatokännissa baarista toiseen.Ja tämä vuosikymmeniä kestänyt totuttamisprojekti ei silti ole auttanut: huulet sinisinä jonotetaan baariin ja valitetaan kylmästä. Pukisivat päälle ja uhraisivat punnan narikkaan niin ei tarttis valittaa pässit!

Toiseksi, tämän kansakunnan ystävällisyys ei ulotu asiakaspalveluun. Pinnallinen "are you alright?" kysely on alkanut jo ärsyttämään. Ihmiset kysyvät sitä aina kohdatessa eivätkä aina edes odota vastausta. Kaupoissa myyjät ovat kuin sitruunan nielleitä ja useimmiten jopa pakoilevat silloin kun olisi jotain kysymistä. Lauran kanssa ollaan naurettu, että eihän se Suomessa voi olla tämän pahempaa kuten meille on väitetty.

Kolmanneksi, kansalaisten yleistieto on hukassa. Tämähän ei meille tullut yllätyksenä, mutta kun neljä vuotta turismia opiskellut tyttö kysyi minulta perjantaina missä Suomi on, usko kansalaisten älykkyysosamäärään heikkenee. Taidan lahjoittaa maailman kartan näille raukkaparoille kurssien lopussa.

Neljänneksi, maassa vallitsee suuri kertakäyttökulttuuri. Kaikki mikä on halpaa ja mikä kiiltää kelpaa näille. No ei nyt aivan sentään, eivät nämä nyt ihan harakoita ole :D Punnankaupat menestyvät, vaatteiden halpaketju Primark on pullollaan asiakkaita joka päivä, kaikki mikä on tarjouksessa tai kaksi yhden hinnalla houkuttelevat ostajia erinäisiin kauppoihin. Laatu on useimmille toissijaista ja mitä enemmän esim. vaatteita saa pienemmällä määrällä rahaa saa sen parempi.

Minusta on tullut tyttömäisempi!
Siis herran jestas. Kaupoissa, kun kierrellään hypistelen kaiken maailman kukkakuosit ja mekot.
Minulla on tällä hetkellä kaapissa enemmän hameita kuin housuja. Kaksi niistä on kukallisia, joista toinen on hieman röyhelöinen (/kerroksittainen). Heini varoitteli, että näin saattaisi tapahtua, mutten ajatellut sen tapahtuvan myös minulle. Ja tästä syytän myös Lauraa ja Lisaa, sillä nämä tyttöyden perikuvat ovat kannustaneet kukkakuoseihin ja röyhelöbikineihin.
Keskiviikkona kävin kasvohoidossa, kun Laura ei päässyt varaamalleen ajalle ja menin sinne hänen puolestaan. Torstaina Laura värjäsi jopa minun ripset ja minä hänen. Kyllä nauratti, että kaikkeen sekin saa minut puhuttua - ja helposti vielä - kun istuin vessanpöntöllä ripset paketissa kuin Ally McBealin Elaine :D

Epäjärjestys ja kaaos eivät vie järkeä.
Olen ollut aina aika järjestelmällinen ihminen, jonka on ollut vaikeaa sietää kaaosta ja epäjärjestystä. Täällä ollessa jotain on vinksahtanut minunkin pikku päässäni, kun tunnun sietävän keittiön epäsiisteyttä ja kolmatta viikkoa lojuvia kämppäkavereiden likaisia astioita. Tänään kyllä paiskoin astioita tiskatessani, kun niin ärsytti ihmisten kunnioituksen puute kanssaihmisiä kohtaan.
Laura ei ole suunnitelmallinen ihminen, jonka puute olisi normaalisti vaikeuttanut ylisuunnitelmallista elämääni. Täällä kalenterinorja on kuitenkin oppinut ottamaan päivän kerrallaan ja tekemään vain suurpiirteisiä suunnitelmia. Tekeminen itsessään ei kuitenkaan ole vähentynyt. Ns. draivi on sama, joka päivä ei ole vain suunniteltu etukäteen vaan asiat tulevat omalla painollaan.

Ei ole Fazerin sinisen ja Fazerinan voittanutta.
Tänään vierailimme paikallisessa suklaatehtaassa Cadbury Worldissa koulun kansainvälisen jaoston kanssa. Vierailun alussa jaetut patukat olivat pettymys: kinuski meinasi hajottaa hampaat ja väsytti kyllä leuan ja toinen suklaapatukka oli niin makea, että meinasi oksennus tulla (kyllä jopa minulla). Kierrroksella saadut maistiaiset olivat myös niin äklömakeita, että tehtaanmyylämän kohdalla ei ollut epäilystäkään, että tarvitsisi rahaa käyttää :D Kerran, kun tässä eletään niin pitihän sitä kokeilla omaa popcornisuklaata suklaansekoituspisteellä - ja voin kertoa että en suosittele :D.

Tässä tämän hetkiset kuulumiset. Hengissä ollaan vielä ja ensi viikolla suuntaamme kohti aurinkoa ja Barcelonaa. Susana otti yhteyttä ja vierailemme hänen perheensä luona Figueresissa viikonlopun.

Halauksia kaikille <3

28.3.2011

Heipparallaa kotiväki,

"Kiinan muuri"

tovi jos toinenkin on kulunut viime päivityksestä, kun on ollut kaikenlaista hässäkkää tässä viime viikot. Arto tosiaan vieraili Heinin jälkeen Bhamissa. Tutustuimme englantilaiseen kansallispuistoon ja Bhamin ulkopuoliseen maailmaan Lake Districtin alueella. Vuokrasimme auton ja liikkeessä selvisi, etten saa edes ajaa autoa. Tämä järkytti minua kovasti, koska uskoin selviytyväni väärän puoleisesta liikenteestä hieman paremmin, kuin päivää aiemmin saapunut Arto. Toistuvat sydämen tykytyksen ja VASEN!- huudot vauhdittivat matkantekoa kohti määränpäätä. Windermeressä järkytyin niin kovasti, kun Arto yritti ajaa väärältä puolelta liikenne valoja, etten saanut huudettua vasenta vaan huusin ”VÄÄRÄ, VÄÄRÄ, VÄÄRÄ PUOLI!!!” Vältyimme kuitenkin kuolettavilta onnettomuuksilta.

Lauantai-päivän ajelimme pitkin massiivista kansallispuistoa ja ihailimme vaihtelevaa maastoa. Kartanlukijan oli kuitenkin välillä hengitettävä raikasta ”vuoristoilmaa”, kun rallikuski pisteli menemään pitkin mutkaisia teitä. Illalla päätimme reitin seuraavan päivän vaellusta varten ja tutustuimme paikalliseen ravintolaskeneen. Arto sai minut suostuteltua syömään mustekalapastaa, jota sitten parhaani mukaan yritin nieleskellä, kun kumiset lonkerot eivät meinanneet mennä alas. En siis voi suositella :P

Sunnuntai-aamuna ei sääherra ollut suosinut meitä vaan antoi parasta mitä Englanti voi tarjota: kosteaa säätä,

Köyhän miehen Stonehenge :D

sumua ja ”pientä” sadetta. No sehän ei meitä kuitenkaan estänyt vaan pakkauduimme (toistaiseksi) puhtoiseen Puntoomme ja lähdimme etsimään vaellusreittimme aloituskohtaa. Taas ajeltiin sellaisia pikkuteitä pitkin mäkiä, että Jenna olisi kyllä taas ollut huutamassa takapenkillä. Tällä kertaa hänen tehtäväänsä hoiti kartanlukija, joka pääsi rukoilemaan herraa jo ennen aamukymmentä, kun Punto mutkitteli pienissä kurveissa teillä ilman suojakaiteita sumuisessa säässä. Muutaman kerran jouduimme väistämään muita autoilijoita, niin että kura ja nurmikko roiskuivat pitkin konepeltiä, ikkunoita ja kattoa. Nauroin niin paljon, että meinasi henki loppua, kun mietittiin korvaako kaikenvaravakuutus myös pesun.

Pääsimme kuitenkin hengissä parkkipaikalle, ja odottelimme hetken sateen laantumista. Kuuron väistyttyä heitimme kamat niskaan ja lähdimme matkaan. Noin kilometrin kuljettuamme pääsimme reitin alkukohtaan ja ylitimme aidan, johon oli kiinnitetty mikä kummallisempia varoitusmerkkejä. Toinen kehotti pitämään koirat hihnassa, jotta lampaat eivät aiheuttaisi suuria menetyksiä ja toinen ilmoitti sonneista. Oh boy, do I feel safe! Mäkeä ylös vaan ja menoksi. 

Lampaat onneksi tuntuivat jolkottelevan karkuun eivätkä hyökänneet päälle. Saman olimme todenneet jo aiemmin matkalla, kun lamporginit kiltisti väistivät autoa, eivätkä hyökkineet päälle niin kuin Lapin porot. Totesimme jo alkumatkasta, että reitit/ polut jotka karttaan oli merkitty eivät olleet näkyvissä maastossa. Alkupisteen kylttiä lukuun ottamatta reitille ei oltu merkitty mitään kiinnekohtia maastoon, mikä hankaloitti lievästi kartan lukua ja hahmottamista, kun maisemat alkoivat äkkiä muistuttaa toinen toisiaan. Ihailimme maisemia ja pysähdyimme välillä vetämään henkeä. Kaikki sujui hyvin kunnes…

Vielä hymyilyttää  :P

Suuntana oli Horn Crag, josta yli puolet oli sumun peitossa. Näkyvyys vaihteli kymmenestä metristä alaspäin. Otimme kompassiin suunnan ja lähdimme kiipeämään ylöspäin. Monta kertaa luulimme pääsevämme jo 750 metriselle huipulle, mutta olimme väärässä. Nautimme noin puolessa välissä nousua jäätävässä sateessa kylmät kanakeitot suoraan purkista, kun Arto ei ollut ajatellut tarvitsevansa tulitikkuja, vaikka edeltävänä päivänä kävimme ostamassa polttonestettä. Sain urhoollisesti alas puolet maittavasta kanakeitosta ja siirryin muiden eväiden pariin. Suklaan ja ruisleivän voimalla jatkoimme kiipeilyä kivikkojen läpi kohti huippua. Tässä vaiheessa molempien takit olivat jo litimärät, Arton housut olivat läpimärät. Kiitos loistavan ostoksen – uusien vuorellisten vaellushousujen- olin vielä alaruumiista kuiva ja harmitus ei ollut kovin suuri. Artolta pääsi ”muutama” valittu sana kivutessamme ylös jossain Horn Cragin ja Tom Fox’z Cragin

Herkkua

välimaastossa. Se ei ehkä ollut paras reittivalinta, mutta ainoa siinä näkyvyydessä. 

Vihdoin viimein pääsimme huipulle emmekä (taaskaan) löytäneet maamerkkiä, josta oisimme voineet paikallistaa itsemme kartalle. Edes Arton GSP-varustetusta puhelimesta ei ollut paljoakaan apua, kun oli päässyt unohtumaan miten noita koordinaatteja taas luettiinkaan :D Mutu-tuntumalla jatkettiin eteenpäin ja törmättiin lumeen. Tämä taitaa olla oikea suunta, kun aiemmilla huipuilla ei ollut ollut lunta. Suklaata nassuuun ja matka jatkui kohti oletettavaa Skafell Pikea hyytävässä tuulessa ja sateessa.

WE MADE IT! Lumisen huipun päällä otimme yhden kuvan, ja mietimme vaihtoehtoja alas pääsemiseen. Samaa reittiä takaisin palaaminenhan ei kuulu suomalaisten toimintatapoihin, joten päätimme pitäytyä suunnitelmassa ja kiertää toista kautta takaisin (joka näin jälkikäteen ajateltuna ei välttämättä ollut se paras vaihtoehto ottaen huomioon keliolosuhteet ja varusteiden kosteuden). 

Ajauduimme määränpäättömästi alaspäin huipulta löytämättä taas järkeviä kiinnekohtia sumussa. Epäilys alkoi tässä vaiheessa kaivaa mieltä valoisan ajan riippuvuudesta ja takaisin autolle löytämisestä omin voimin. Eihän sitä ääneen voinut kuitenkaan siinä vaiheessa sanoa, vaan yritin tietyin väliajoin tutkia karttaa ja yrittää paikallistaa paikkaamme siinä. Nämä yritykset Arto keskeytti aina huutamalla ”ala jo tulla sieltä, täällä jäätyy. Et sä kuitenkaan mitään siitä löydä”. Mikä harmittavasti oli totta, kun näkyvyys oli parhaimmillaan 50 metriä ja kaikki näytti samalta. 

Alaspäin päästyämme sumu hälveni hieman ja arvuuttelimme paikkaamme kartalla. Kulkemamme matka ja

Huipulla tuulee

sen suunta olivat kuitenkin epäselviä, sekä maastossa olevat purot eivät vastanneet identtisesti mitään kohtaa kartassa. Päätös oli kuitenkin tehtävä ja se oli ”South is over there!”. Etelään oli päästävä. Etelässä oli tie, jonka varrella auto ja kuivat vaatteet. 

Jatkoimme matkaa etelään ja sain kiitosta Artolta hienosta asenteestani matkan tekoon. Siihen asti en ollut valittanut säästä tai läpimäristä vaatteista, vaan olin hyvin mielin jatkanut matkaani. Nämä viimeiset tunnit kuitenkin hieman ns. söivät miestä, ja hilpeä asenteeni vaihtui hiljaisuuteen. Hurjan vuoristotaipaleen jälkeen olimme onnistunet saamaan itsemme keskelle soista tasankoa, joka jatkui ja jatkui..

Tasanko muistutti aivan Lord of the Rings- elokuvasta, jossa hobbitit matkaavat kuolleiden suon ylitse. Suoveden hölskyessä vaelluskengissäni yritin keskittyä iloisiin ajatuksiin, ja unelmoida lämpimästä suihkusta. Matkalla näimme steroidilampaita, joita ensin luulin sonneiksi, joista oli varoiteltu portilla. Puhdistettuani silmälasit uskoin Artoa, joka vakuutteli niiden olevan isoja lampaita. Nekään eivät onneksi käyneet kimppuun niin kuin ajattelin.

Yhtäkkiä (muutaman tunnin kävelyn jälkeen) törmäsimme järveen. Näkyvyys oli edelleen surkea, mutta jokin lätäkkö se oli. Luulimme nyt pääsevämme kartalle ja mieliala kohosi kummasti. Kohta ollaan tutussa maastossa ja autolla, ajattelin. Ja taas väärin :D Päädyimme kiviaidalle, joka ei ollutkaan se kiviaita, johon oletimme törmäävämme. Näimme YHA:n nuorisomajan ja suuntasimme sitä kohti. Ainakin he voivat osoittaa paikkamme kartalla, jos olemme jossain aivan muualla kuin pitäisi. Tien nähtyämme tiesimme kuitenkin tulleen oikeaan paikkaan ja otimme suunnan kohti autoa… Onneksi selvisimme pois maastosta ennen pimeän tuloa, eikä tarvinut soittaa Mountain rescueen, sillä se jos mikä vasta olisikin kahta partiolaista hävettänyt.

Viimein autolle päästyämme nauroimme, ettei Hertzin työntekijät tainneet tietää kelle vuokraavat auton, jossa ei ole edes kurasuojia lattialla, kun vaihdoimme märkiä vaelluskamoja kuiviin ja ihastelimme aamulla aikaansaatua kurapinnoitetta ja nurmiläikkiä katolla.

Blackpool Pier

Tältä reissulta ei kovin montaa kuvaa ole sattuneista syistä. Ensiksikin kamerani ei ollut englantilaisen säänkestävä. Toiseksi märkien lapasien riisuminen ja takaisin pukeminen hyytävässä ilmassa oli karmeaa, joten tyydyin ottamaan muutaman kuvan ja jättämään loput muistin varaan.

Maanantai-aamuna halusin kovasti käydä ostamassa uuden coretex-asun eilinen tuoreessa muistissa ja oma takki vielä märkänä. Melkein laitoinkin 200 puntaa uuteen takkiin, kunnes järjen ääni voitti. Huh  sentään :D Aioin kuitenkin investoida core-puvun Suomesta sinne päästyäni, sillä en halua toistaa samaa farssia uudestaan. Ajoimme pikkuteitä pitkin Blackpooliin lounaalle ja ottamaan pakolliset turistikuvat laiturilta.

Läden large breakfast

Tiistaista torstaihin vietin nenä kiinni kirjoissa, kun palautuspäivät kummittelivat takaraivossa. Sain kuitenkin molemmat esseet palautettua ajallaan ja saatoin hyvin mielin siirtyä viikonlopun viettoon Lassin kanssa. Muru lensi Manchesteriin, joten otin bussin Bhamista Manuun. Söimme illallista ja palasimme bussilla takaisin kämpille. 

Lauantaina tarkoituksenamme oli tutkailla kaupunkia ja viettää mukava päivä yhdessä. Aloitimme päivän Wetherspoonin aamiaisella. Saimme äimistellä englantilaisten tapaa juoda huurteisia jo ennen kello yhtätoista aamulla. Lassi tilasi suuren englantilaisen aamiaisen verilettuineen päivineen ja minä teekakkuja ja pannareita. Eräs paikallinen jo muutaman ottanut mies huomasi mitä Lassi oli syömässä ja toi tyttöystävänsäkin kummastelemaan kuinka poika aikoi syödä niin paljon ruokaa :D 

Vatsat ravittuina lyllersimme kaupungin nähtävyydet läpi ja menimme kämpille katsomaan Despicable me:n. Mukavan päivän kruunasi kolme kierrosta keilausta ja täydellinen illallinen Jamie’s Italianissa (http://www.jamieoliver.com/italian/). Ravintolan ulkopuolella oli jono, mutta mietimme, ettei meillä ollut parempaakaan tekemistä kuin jonottaa. Minut hyvin tunteville on varsin selvää, etten jonota mihinkään, mutta tämä olkoon poikkeus (onhan Jamie aika kuuma tai siis hyvä kokki :D). Meille jonottaminen ei ollut ongelma toisin kuin paikallisille, jotka olivat t-paitasillaan ja naiset pikkuhamosissaan. Taas sain kiittää synnyinmaatani ja järkeviä vanhempiani, että osaan pukeutua säänmukaisesti. Noin puolen tunnin jälkeen pääsimme sisäpuolelle ja saimme käteemme piipparin. Otimme lasilliset viiniä baarista, ja ihmettelimme ravintolan menoa. Noin 25 minuutin kuluttua piippari värisi! Jesh! rUOKAA J Pöytään meidät ohjasi italialainen mies, joka oli ollut aiemmin eräässä helsinkiläisessä hotellissa töissä – pieni on maailma.

Päätimme nauttia koko rahan edestä, ja ottaa kolme ruokalajia. Otimme molemmat antipasti-lankut alkuruuaksi ja pastaa pääruuaksi. Molempien naamat venähtivät, kun tarjoilija nakkasi pöytään neljä tomaattisäilykepurkkia ja jatkoi matkaansa. Siis anteeksi mitä?! :D Ovatko nämä jokin annos? Mitä ihmettä tämä on? Naureskelimme hysteerisesti, että tämä päivä on kyllä ollut täynnä yllätyksiä. Myöhemmin selvisi, että purkit olivat antipasti-lankkuja varten –olisihan se ollut kuitenkin kohteliasta tarjoilijalta mainita asiasta.

Ruoka oli kuitenkin niin TAIVAALLISTA, ettei pienistä jutuista voinut valittaa. En ole koskaan syönyt noin hyvää italialaista ruokaa. Ei sitä turhaan poikaa mainosteta. Loppulaskukin oli vain 63 puntaa kahdelta sisältäen kolme ruokalajia ja viinit.

Sunnuntaina heräsimme kellojen siirtämisen johdosta superaikaisin, ettemme myöhästyisi bussista. Haikein mielin oli saatettava Lassi takaisin lentokentälle. Onneksi kahden viikon päästä olen taas kotona, ja pääsen tapaamaan perhettä ja ystäviä. 

Ikävä on teitä kaikkia <3 Halauksia!

16.3.2011

Heissan,

Bull Ringin edustalla paraativalmiudessa

nyt taitaa olla otollinen hetki päivittää blogia, kun tulin koulusta ja ajattelin kirjoittaa esseetä, mutta seinänaapuri kuuntelee taas teknohumppaansa täysillä.

Elikkäs, viime tiistaina taisin mehustella viimeksi saamastani paketista ja hyvin menneestä salsatunnista. Keskiviikko- ja torstai-illat kuluivat rauhallisissa merkeissä campuksella. Työllistin toimiston väkeä byrokratialla ja pakettien hauilla, kun kaikkeen täällä tarvitsee saada lupa. Heini saapui ilahduttamaan minua perjantaista lauantaihin. Esittelin kaupunkia ja tietysti eksyimme myös muutamaan kauppaan matkan varrella. Mukaan tarttui yhdet retkeilyhousut ja siisti t-paita. Rahaa laitoimme sen sijaan herkutteluun :D Kahden päivän aikana onnistuimme tuhlaamaan useamman kymmentä puntaa gastonomiaan: jäätelöön, Nando’s illalliseen (jota kaikille sitä miettiville emme missään nimessä voi suositella ://), sipseihin ja muutamaan siideriin, yöpalaburritoon, Subway-lounaaseen, YO! Sushiin ja tietysti kaiken kruunaamana Ben&Jerry's jäätelöön :D

Perjantai-illan kunniaksi menimme siis tyttöjen kanssa keilaamaan ja juhlistamaan erään vaihto-oppilaan syntymäpäiviä. Palatessamme juhlista menimme koputtamaan Lisan ikkunan taakse antaaksemme koristelemamme ilmapallon hänen poikaystävälleen Dannylle tervetuliaslahjaksi. Onneksi kaksikko oli vielä hereillä ja turisimme ulkosalla muutaman hetken ennen nukkumaan menoa. Danny oli ollut Haaga-Heliassa vaihdossa viime syksynä ja meillähän riitti paljon puhuttavan Suomi-fanin kanssa. Hän taitaakin olla ensimmäinen tapaamani saksalainen, joka on viihtynyt Suomessa. Kaikki edeltävät sakemannit ovat aina löytäneet jotain valittamisen aihetta ja puhuneet vain ”kuinka meillä Saksassa kaikki on paremmin..”. 

Lauantai-aamuna suuntasimme Heinin kanssa anivarhain The Cruftsiin, joka on maailman suurin koiranäyttely. Viikonlopun aikana messuilla oli 28 000 koiraa, joten voitte kuvitella, että vilinää ja vilskettä riitti. Kiertelimme tutustumassa eri rotuihin ja kojuissa näpräämässä jos jonkin moista tarviketta. Tietysti messuoppaan ostettuamme etsimme heti näyttelyosastot - beaglet Heinille ja parssonrusselit minulle. Voi heitä söpöläisiä!! Näytösvimmaiset ihmiset lähinnä kuvottivat meitä, mutta ihastelimme koiruuksia ja jätimme omistajat vähemmälle huomiolle. Vähän meinasi päästä koirakuume valloilleen, mutta onneksi näimme suomalaisen Hurtta-koirantarvikevalmistajan, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan messujen ja Suomen hintaeroista, ja tulimme järkiimme, ettei kannata ruveta hamstraamaan tavaraa. Kävimme myös seuraamassa toko- ja agilitykisoja, joissa parhaimmisto mitteli toisiaan vastaan. Aivan mahtava kokemus J Tietysti emme voineet välttyä pieniltä ostoksilta, ja laitoimme muutaman punnan vetoleluihin ja herkku/koulutuspussiin.

Sunnuntaina Birminghamissa järjestettiin St. Patrick’s Parade, joka on osa irlantilaista syntyperää olevien St. Patrick’s Day-juhlaviikkoa. Näimme säkkipillin soittajia, ja jos jonkinmoisia marssijoita. Odotimme jotain spektaakkelimaisempaa, ja saimme puolentoista tunnin mittaisen sekalaisen seurakunnan paraatin.

Maanantaina otimme suunnan Manchesteriin. Manchester oli kaupunkikaavaltaan paljon järkevämpi kuin Birmingham ja kaupungin keskusta oli keskittyneempi kuin Bhamissa. ManUlla oli peli, joten emme menneet stadionin lähettyville. Tutustuimme paikallisiin nähtävyyksiin ja teimme pieniä ostoksia. Löysin Espritin aletangosta aivan mahtavan mekon, jollaista olen etsinyt töissä pidettäväksi. Mahtava reissu siis :)

Nyt joudun loppuviikon puurtamaan esseiden parissa, jotta voin nauttia rauhassa luonnon rauhasta. Arto lentää perjantai-aamuna Bhamiin ja lähdemme lauantaina autolla kohti Lake Districtin kansallispuistoa. Suunitelmassa on lauantaina kierrellä kansallispuistoa ja sunnuntaina valloittaa Englannin korkein huippu Scafell Pike! En malta odottaa :)

Lassin kanssa oli puhetta, josko hän pääsisi seuraavana viikonloppuna tulemaan pikavisiitille. Sormet ja varpaat ristissä!! Sitten pääsen uusintakäynnille Manchesteriin häntä vastaan.

Sumuiset näkymät penthousen ikkunasta

Kelit ovat lämmenneet. Tietysti vieläkin on todella tuulisia ja kosteita päiviä, mutta ne ovat vähentyneet roimasti alkuun verrattuna. Tänään ja eilen on ollut hurjan sumuista, ettei ole meinannut naapuritaloa nähdä.  Päivät ovat lämpimämpiä ja kevät taitaa olla tuloillaan! Muutama viikko enää niin kesä koittaa jo meillekin, kun hyppäämme Barcelonan koneeseen. Eipä tässä kai muuta. Huomenna on St. Patrick’s Day, mutta se taitaa olla vaan briteille ja irkuille tekosyy juoda keskellä viikkoa :D

Terkkuja ja halauksia <3 Kuukauden päästä nähdään :)