Viime viikolla oli siis viimeinen kouluviikko. Haikein mielin palautin viimeiset tehtävät ja kävin antamassa palautetta kursseista opettajille. Eräs opettaja, joka on koko tämän ajan meille jankannut, että älkää lähtekö, jatkoi samaa lauluaan palautetunnilla. Olimme siis erittäin pidettyjä oppilaita keskenkasvuisten kakaroiden keskellä :D Koko viikko oli täynnä tunteita, kun ensimmäiset hyvästit sanottiin jo keskiviikkona slovenialaiselle tytölle ja Anita lähti sitten perjantaina. Hyvästien jättö jatkuu ripotellen seuraavat viikot ja taidetaan muutaman poikkeuksen kanssa olla ainoat ketkä jäävät melkein hamaan loppuun asti. Hyvällä säkällä ehtii sitten jopa hakea numerot ja palautteet kokeista ja esseistä.
Perjantaina oli kauden lopetus bileet, joiden teemana oli Willy Wonka. Innoissamme odotettiin oompa loompia ja karkkia, mutta toisin kävi. Seitsemän punnan pääsymaksu kampuksen opiskelijabaariin tuntui turhan korkealta huomioon ottaen mitä sillä sai. Yksi surullinen kääpiö, muutama koriste, jotka vietiin illan aikana pois ja violetti portti. No tuli ainakin juhlittua ja nähtyä kanssaopiskelijoita vielä viimeisen kerran.
Lauantai-iltana katsottiin mestaruusliigan finaaliottelu telkkarista ja syötiin överihyvää pitsaa. Big John’s pitsa on vaan niin hyvää. Pikaruokaketjun pojat ihmettelivät, että kaksistaanko meinataan niin iso pitsa syödä ja tytöthän söi. Torstaina käytiin sit uudestaan hakemassa pitsaa ja myyjä tunnisti minut ”oot täällä toista kertaa eikö niin?”. Tais jäädä tyttöjen iso nälkä mieleen myyjälleki :D
Viikko on kulunut vuoroon kirjojen ja kavereiden parissa. Tiistaina käytiin Lisan kanssa Lontoossa. Oli aivan mahtava päätös lähteä hänen mukaansa. Kävimme boheemissa Camden Townissa ja nautimme eriskummallisen aurinkoisesta säästä. Camden market oli mahtavan boheemi ja tuntui kuin olisi ollut jossain ihan muualla kuin Lontoossa. Vanhoihin hevostalleihin oli perustettu pieniä kauppoja ja kojuja, joista sai erikoisten vaatteiden lisäksi kaikenlaista tavaraa ja krääsää. Kaikkea emme ehtineet nähdä muutamassa tunnissa, koska nähtävää olisi sokkeloisessa kylässä riittänyt vaikka viikoksi. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen söimme markkinoilla ja istuimme skoottereista tehdyillä penkeillä kanaalin varrella. Siinä vasta oli tunnelmaa :)
Paluumatkalla metrolle muistin, että Lassin isälle pitää metsästää pinssejä tuliaisiksi. Se ei sitten ollutkaan niin helppo tehtävä kuin olisi ajatellut. Rintanappeja olisi löytynyt vaikka millä mitalla, mutta vanhan kansan pinssejä löytyi vasta viidennestä matkamuistomyymälästä. Tinkasin sormet veressä kolme kahdella punnalla ja tyydyin saaliiseeni.
Seuraavaksi suuntasimme Oxford Streetille keskustaan. Shoppailuvimma oli tuntunut tarttuvan muihinkin ja saimme melkein käsirysyllä pyrkiä eteenpäin pääostoskadun kaupoissa. Huhhuh! No tulipahan sekin koettua. Voin kyllä hyvin mielin sanoa, ettei Oxford Streetin Primarkiin tartte enää ikinä jalalla astua, kun hermot meinasivat palaa noin muutamassa minuutissa ovesta sisälle päästyä. Illalla tapasimme Lisan kaverin Dielaran ja kävelimme katuja ja nähtävyyksiä läpi Lontoossa asuvan silmin. Reissu oli kerta kaikkisen onnistunut ja kun puolilta öin olimme takaisin Birminghamissa, olivat tytöt enemmän kuin poikki. Seuraava päivä menikin palautuessa reissusta ja unta tuli kahmittua päivän aikana useampaan otteeseen.
Nyt jo kohta kaksi viikkoa kestänyt flunssa tuntuu helpottavan. Kauan sitä on kestänytkin. Nyt pääsee taas nauttimaan elämästä täysillä ja toivottavasti ensi viikolla pääsee jo urheilemaankin. Kohta alkaa muuten pitsat ja muut herkut näkyä :D
Huomenna suunnataan kolmen saksalaisen tytön kanssa Irlantiin tarkoituksena kierrellä Dublinia, sen lähiympäristöä ja käydä moikkaamassa Selmaa Corkissa. Selma oli vaihtarituutorina mun kanssa Haagassa ja laittoi viestiä pari viikkoa sitten, että muuttaa Irlantiin vuodeksi. Toivottavasti saadaan järjestettyä, että nähdään, kun kerran satutaan melko samoille kulmille samaan aikaan. Ohjelman täyteinen neljä päivää on siis edessä, mutta kaikki pitää ottaa irti mitä lähtee, kun täällä kerran ollaan. Sitten onkin viikko Birminghamissa ennen kuin Lassi tulee Skotlantiin pikavisiitille, ja siitä viikko niin on minunkin kotiinlähdön aika. Time flies! Kohta nähdään, ikävä on ollut kaikkia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti